Aune ja Pentti Kirsiaron piha Portsassa on muotoutunut kolmen vuosikymmenen aikana oman maun mukaiseksi. Suojaisalla patiolla vietetään aikaa kalaa savustaen ja muurikalla ruokaa tehden. Vankka penkki on isännän nikkaroima.

Kasvillisuus piilottaa pationvieraiden uteliailta katseilta

Turun Sanomat 4.7 2010 02:29:50

Suojaisalla patiolla istuskelee hyväntuulinen pariskunta. Aurinko pilkistää köynnöshortensian välistä Aune ja Pentti Kirsiaron istuskelupaikkaan. Päivänvarjo suojaa pöytäryhmää kevyen kesäsateen sattuessa. Sauna on muutaman askeleen päässä.

Nyt ei olla järven rannassa mökkiterassilla, vaan Turun sydämessä, portsalaisessa puutaloyhtiössä. Kirsiarot viihtyvät pihassaan niin hyvin, että ovat luopuneet mökistäänkin.

– Vietämme patiolla paljon aikaa, Aune Kirsiaro kertoo säleikköä pitkin kasvavan köynnöshortensian vieressä istuen.

– Teemme täällä usein ruokaa muurikkapannulla tai savustamalla.

Patiolle pääsee matalasta ovesta suoraan asunnon alakerrasta, jossa sijaitsevat saunatilat. Helppo kulkuyhteys lisää pation käyttöä entisestään.

– Ovenkarmiin on kyllä tullut lyötyä pää monta kertaa, Kirsiarot naurahtavat.

Ihan hetkessä ei komea hortensiakatos ole pation ylle kasvanut. Emäntä muistelee sen olevan noin kahdeksan vuoden ikäinen. Talvi koetteli sitä tällä kertaa kunnolla.

– Kallio on todella lähellä. Istutimmekin köynnöshortensian kohopenkkiin, jottei se pääse kokonaan paleltumaan, Aune Kirsiaro kertoo.

Puolikaaren muotoon istutettu syreeniaita oli aikoinaan yleinen tapa rajata istuskelupaikka – jos rajaamista ylipäätään harrastettiin.

– Ennen asuminen oli yhteisöllisempää. Silloin yksityisyys ei ollut kaikille niin tärkeää kuin nykyisin. Eikä aina mahdollistakaan, Museokeskuksen tutkija Sanna Kupila sanoo.

– Nykytyyliin kuuluvat istuskeluryhmät ja laatoitukset, kun vielä muutama vuosikymmen sitten tyydyttiin syreenipensaaseen tai pieneen kukkamaahan.

Mitä puutaloyhtiön asukkaan sitten kannattaisi taimiostoksilta kiikuttaa kotiin?

Kupila sanoo, että perinteisen syreenin ja säleikössä kasvavan villiviinin lisäksi Portsassa näkee nykyään paljon ruukkuja. Ruukkupiha on muutenkin muodikas.

Vanhaan pihaan näkösuojiksi käyvät esimerkiksi jasmike, juhannusruusu ja köynnöshortensia. Suhteellisen kevyet näkösuojaratkaisut ovat puutaloyhtiöissä kunniassa. Orapihlaja-aita ei Kupilan mukaan esimerkiksi ole Portsan pihojen tyyliä, eivät myöskään tuija-aidat.

– Mitään kaavamerkintää oman porraspielen aitaamisen estämiseksi esimerkiksi Portsassa ei ole, vaikka se suojeltua aluetta onkin, Kupila sanoo.

– Kyse on taloyhtiön valvonnasta ja kirjoittamattomista säännöistä. Kiinteät terassirakennelmat eivät kuulu puutalopihoille.

Puutaloyhtiöissä pihat ovat yleensä pieniä, mutta Kirsiaroilla ovat asiat mukavasti. Pation lisäksi käytössä on oleskelutilaa pihan toisessa päässä. Sinne Kirsiarot ovat sijoittaneet vastakkainistuttavan keinun.

– Helteellä se on mukavan vilpoisa paikka lueskella lehtiä. Tuulikaan ei sinne juuri osu, Aune Kirsiaro sanoo.

Keinuttelua varten pihan omistajat ovat kasvattamassa näkösuojaa. Keinun viereen nousee naruja pitkin sekä köynnöshortensiaa että humalaköynnöstä. Syreenit kasvavat rehevinä.

Myös puuston osalta on huomioitu pihan pienehkö koko ja näkösuojan tarve.

– Pihan perällä kasvoi iso vaahtera, joka oli kuitenkin kasvitaudin vaivaama. Se hakattiin kokonaan alas, ja nyt se kasvaa uudelleen terveenä. Pidämme sen pienikokoisena leikkaamalla sitä, Aune Kirsiaro kertoo vaahteran vieressä.

Vaahteran latvat osuvat juuri sopivasti piha-aidan yläreunan kohdalle, jolloin keinussa saa nauttia kesäpäivistä katseilta suojassa. Aaltojen liplatuksen voi melkein kuulla.

KIRSI SAIVOSALMI