Myrkyllisetkin lajit olleet lääkekasveja

Näsiässä on kavalaa kauneutta

Näsiä on kuulu kauneudestaan mutta myös vaarallisuudestaan. TS/arkisto.
Näsiä on kuulu kauneudestaan mutta myös vaarallisuudestaan. TS/arkisto.

Kevään ensimmäisiin kukkakasveihin kuuluva näsiä on kuuluisa kauneudestaan mutta myös kavalasta vaarallisuudestaan. Tätä 0,5–1,5 metrin korkuiseksi kasvavaa pensasta tavataan lähes koko maassa, pohjoisimmillaan eteläiseen Lappiin saakka. Näsiä kasvaa kosteina pysyvillä lehtomaisilla mailla. Vanhan kansan uskomuksen mukaan paikoilla, joilla näsiä kasvaa, pohjaveden pinta on hyvin matalalla. Tätä tietoa on yleisesti hyödynnetty kaivon paikkojen valinnassa.

Näsiää (Daphne mezereum) on opittu arvostamaan ja pelkäämään. Jo Elias Lönnrot luonnehti näsiää sanomalla, että ”koko kasvi sisältää erinomaisen kirpeyden, liiatenki marjat”.

Näsiä on erittäin vaarallinen. Varsinkin kasvin kuoren ja marjojen hartsimainen metsereiini on suorastaan tappavaa. Ruotsalainen C.F. Nyman kirjoitti vuonna 1868 näsiästä: ”Jo vanhastaan tiedetään, että kuusi marjaa tappaa suden tai ainakin koiran”. Linnut ovat kuitenkin hyvin persoja näsiän marjoille, eikä metsereiini niihin mitenkään haitallisesti vaikutakaan.

Näsiän marjoja on käytetty vielä 1900-luvun alkupuolella yleisesti lasten riisitaudin eli D-vitamiinin puutoksen ehkäisyyn. Sittemmin tämän lääkityksen on korvannut kalanmaksaöljy. Vaikka tuskin lapset osasivat arvostaa entistä turvallisempaa mutta sitäkin pahemmalta maistuvaa hoitomenetelmää.

Näsiän marjat ovat houkuttelevan punaisia ja suurina ryppäinä suorastaan tyrkyttävät itseään pahaa-aavistamattomalle keräilijälle. Marjat ovat kuitenkin hyvin vaarallisia. Jo kahden marjan syömisen tiedetään vieneen lapsen sairaalahoitoon, ja kuusi marjaa on lapselle tappava annos. Aikuinen menehtyy 10–15 marjan myrkyistä.

Näsiää ei kannata kosketella paljain käsin, sillä kuoren myrkyt aiheuttavat ainakin herkille ihmisille allergiaa.

Näsiän kuori – Cortex mezereum – oli aikaisemmin arvostettua apteekkitavaraa, josta valmistettiin muun muassa reumaattisia kipuja lievittäviä voiteita. Hoito oli potilaille ilmeisen kivuliasta, sillä hyvin myrkyllinen näsiäsalva aiheutti iholle suuria haavoja ja rakkuloita. Kipuja kuitenkin siedettiin, sillä tautien ja vaivojen uskottiin pakenevan potilaasta verestävien rakkuloiden kautta.

Vanha kansa käytti näsiän marjoja kotieläinten syöpäläisten torjuntaan.
Rankempi tarkoitus oli toimilla, joissa marjoja kätkettiin metsissä lojuviin eläinten haaskoihin. Raatojen ”maustaminen” näsiän marjoilla oli kavala keino myrkyttää susia ja muita pelättyjä petoja. Ei mitään ihmeellistä auringon alla. Samaa keinoa on käytetty viimevuosina myös Lounais-Suomessa – tosin ilmeisesti näsiän marjat on nyt korvattu teollisilla myrkyillä. Sanomattakin on selvää, että tällainen pyynti on nykypäivänä laitonta.

Näsiää kuten monia muitakin myrkkykasveja on kuitenkin opittu käyttämään oikein pieninä, hoitavina annoksina muun muassa hammassärkyyn ja ihosairauksiin.

Näsiän kukkien narsissia muistuttava tuoksu on huumaavan voimakas, mutta samalla vaarallinen. Jo pelkkä kukkien haistelu voi aiheuttaa pahoinvointia.

Poimittujen näsiän oksien maljakkovesikin tulee nopeasti niin myrkylliseksi, että sen kanssa tekemiseen joutuva saattaa sairastua.

Kasvin kukat ovat rakenteeltaan yksinkertaisia, ja niiden pölytysbiologia on varsin poikkeuksellinen. Kukissa käyvät mettä hakemassa lähes yksinomaan yöperhoset, etenkin kiitäjät.

Näsiällä on ollut lääkityksellisten tarkoitusten lisäksi monia muitakin hyötykäyttömuotoja. Jopa keittiöön näsiä on päätynyt. Kasvin marjoja on aikoinaan käytetty etikan maun voimistamiseen. Tästä johtuu kansanomainen rinnakkaisnimi pippuripensas.

Kuoresta saadaan dafnitiini-nimistä glykosia, jonka avulla on värjätty villalankoja. Peittausaineesta riippuen näsiällä voi värjätä villan keltaiseksi tai kastanjanruskeaksi.

Aivan toisellakin rintamalla näsiää on hyödynnetty värien kehittämiseen. Menneiden vuosien taiteilijat valmistivat mestariteostensa maaleihin punaista väriä näsiän marjojen avulla.

Näsiää on varsinkin takavuosina siirretty puutarhoihin niin paljon, että lajin olemassaolo maassamme oli jo uhattuna. Nyt tilanne on parempi, ja laji poistettiin pari vuotta sitten viralliselta uhanalaisten listalta. Näsiä on kuitenkin syytä jättää kaikin puolin omaan rauhaansa kevätluontoamme kaunistamaan.


KAI AULIO

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.