Everestillä pitää pystyä kiipeämään jopa 10–25 tuntia päivässä. Ylämäkiharjoituksilla Carina Räihä saa käyttöön oikeat lihasryhmät.

Ensimmäinen suomalaisnainen tähtää Everestin huipulle

Turun Sanomat 23.11 2009 01:30:31

Malminkartanonhuippu on Helsingin korkein kohta. Mäelle noustaan puuportaita. Niitä on 426. Meillä kylmiltään askeltavilla menee maitohapoille jo puolivälissä, reisiä pakottaa. Sitten pulssi kohoaa ties mihin. Edellämme kipittää kevyesti nainen, joka on treenaamassa ennätyskoitokseen. Hänen tavoitteenaan on kiivetä ensi toukokuussa yli 8 800 metriin Mount Everestin huipulle.

42-vuotias espoolainen Carina Räihä innostui vuorikiipeilystä hetken mielijohteesta vuonna 1997.

– Olin matkalla Borneolla, kun sain päähäni lähteä nousemaan Kaakkois-Aasian korkeimmalle vuorelle Mount Kinabalulle, jonka huippu on 4 100 metrissä. Kinabalu ei ole teknisesti erityisen vaikea. Se oli rakkautta ensikiipeämällä.

Kiipeilyharrastus aloitetaan yleensä ensin seinillä ja kallioilla, mutta Räihä kapusi heti vuorille. Seinä- ja kalliokiipeily ovat hänelle treeniä.

– En ollut ennen koskaan aiemmin kiivennyt, mitä nyt lapsena puissa. Tosin olen aina ollut urheilullinen.

Carina on pelannut 8-vuotiaasta jalkapalloa ja eteni espoolaisjoukkueessa I-divisioonaan asti. Hän on harrastanut kauan pitkänmatkan juoksua, aerobiciä, tanssia ja joogaa. Hän on myös hiihtänyt ja pyöräillyt sekä kokeillut extreme-lajeja kuten sukeltamista, koskenlaskua ja liitovarjoilua.

Ennätysjahtia

Naisia on vuorikiipeilijöinä vähän maailmallakin ja erityisen harvinaisia he ovat Suomessa. Tuula Nousiainen kiipesi 1998 ensimmäisenä suomalaisnaisena 8 200-metrisen Cho Oyun huipulle. Hän oli tuolloin 50-vuotias. Vuonna 2000 Noora Toivonen katosi samalla vuorella.

Carina Räihä lähtee maaliskuun lopussa Himalajalle yrittämään ennätystä. Hänen tavoitteensa on toukokuussa kavuta 8 848-metriselle Mount Everestille. Sinne on yltänyt vain kourallinen naisia koko maailmassa.

Carina on kiivennyt jo Ruotsin Lapissa, Keski-Euroopassa ja Perussa. Jouluna hän lähtee Argentiinaan.

– Olin laskuvarjojääkärien jäätikkökoulutuksessa Ruotsin Kebnekaisella 2003. Kymmenen päivän ajan harjoittelimme jäätiköllä liikkumista, pelastautumista, kiipeilytekniikoita ja kiipesimme huipulle, hän kertoo.

– Itävallan korkeimmalle vuorelle 3 800-metriselle Grossglocknerille kiipesin 2002 ja Perussa Cordillera Blancalla oltiin kiipeilykaverien kanssa 2008. Siellä nousin ensimmäisen kerran 6 000 metriin.

Tapaninpäivänä Räihä lähtee valmentautumaan Everestin valloitukseen Argentiinan Aconcagualle, joka on 6 962 metriä korkea.

– Vuorikiipeilijä pitää kuntoaan yllä ympäri vuoden, harjoittelee tekniikkaa, haaveilee ja suunnittelee matkaa yhä korkeammille vuorille, kuvailee Carina Räihä harrastustaan.

Kivireppuharjoituksia

Malminkartano on hänen kotiaan lähinnä oleva iso mäki. Sinne kiipeilijä nousee reppu selässä. Toisinaan painona on kiviä, tällä kertaa kaksi viiden litran vesikanisteria.

– Teen täällä pitkäkestoisia ylämäkiharjoituksia pari tuntia kerrallaan, että saan oikeat lihasryhmät käyttöön. Everestillä pitää pystyä kiipeämään 10–25 tuntia huiputuspäivänä. Vastaavaa harjoitetta ei saa, jos lähtee vaikkapa tunniksi juoksemaan.

Malminkartanon laella tuulee, mutta henki sentään kulkee. Vuorilla sen sijaan on vaativa ohut ilmanala.

– Korkeilla vuorilla ohueen ilmaan tottuminen on joka kerta uusi juttu. Vähitellen oppii kokemuksesta tietämään, miten oma elimistö sopeutuu siihen, että on vähän happea. Itselläni ei ole ollut suurempia ongelmia, Räihä mainitsee.

Uhkana vuoristotauti

Kilometrien korkeuksissa kiipeilijän uhkana on vuoristotauti.

– Siitä voi seurata keuhko- ja aivoödeema eli keuhkot ja aivot täyttyvät nesteestä. Tila voi johtaa kuolemaan, jollei hyvin nopeasti pääse laskeutumaan alas. Sen vuoksi vuorilla joutuu tarkkailemaan koko ajan sekä itseä että kiipeilykavereita, Räihä selvittää.

Vuoristotautia pyritään ehkäisemään etenemällä huipulle hitaasti vaihe vaiheelta. Sen takia Everestille kiipeäminenkin kestää kaksi kuukautta.

Carinalla oli ennen kiipeilyn aloittamista korkeanpaikankammo, mutta harrastuksen avulla hän pääsi siitä eroon. Pelkoon hän on oppinut suhtautumaan järjellä.

– Totta kai kiipeillessä on tervettä pelätä, mutta kokemuksen myötä oppii hallitsemaan pelkoa. Uskon iästä olevan hyötyä. Elämänkokemus on tuonut harkintakykyä, joka on tärkeä vuorilla. Jos olosuhteet ovat vastaan, silloin pitää kääntyä takaisin.

Iso elämänmuutos

Carina Räihä jätti vuodenvaihteessa pitkän kansainvälisen uransa pankkimaailmassa ja teki elämänmuutoksen.

– Olen tänä vuonna tehnyt kaikkea sitä, mitä olen aina halunnut. Kunnon ylläpitämisen ja vuorikiipeilyn ohella osallistun vapaaehtoistyöhön. Olen Maailman Luonnonsäätiön öljyntorjuntajoukossa ryhmänjohtajana, osallistun eläinsuojelutyöhön Animaliassa ja valokuvaan Greenpeacelle, hän kertoo.

SATU VIKSTRÖM