Turun seudulla on loistavat lähtökohdat menestyä, sijainti on hyvä, toimivat yhteydet minne tahansa, vahva historia- ja kulttuuri-identiteetti ja roppakaupalla henkistä pääomaa, osaamista ja perinnettä, kirjoittaja toteaa.
Viva la Turun seutu!
Turun Sanomat 7.7 2010 02:32:40
Ranskan MM-jalkapallojoukkue oli paperilla täynnä huikeaa voittaja-ainesta ennen kisoja. Joukkueessa oli toinen toistaan loistavampia yksilöitä a’la Patrice Evra, Florent Malouda, Franck Ribery, Nicolas Anelka, William Gallas, Thierry Henry jne. Tähtisikermän päävalmentajana toimi Raymond Domenech.
Suuret egot keskittyivät joukkuepelin sijaan brassailuun ja keekoiluun. Maalien sijaan tuli punaisia kortteja, keskinäistä syyttelyä loputonta vastuunsiirtelyä. Välillä ammattilaiset boikotoivat harjoituksia ja rustasivat yhteiskirjettä valmentajalle ja.
Pelaajat tappelivat niin keskenään kuin kuntovalmentajansa kanssa. Valmentaja haukkui julkisesti pelaajia mielenhäiriöisiksi, imbesilleiksi ja sanoinkuvaamattoman typeriksi. Huonostihan siinä kävi: tuloksena oli täydellinen epäonnistuminen.
Ranskan MM-joukkue on kärjistetysti kuin allegoriaTurun seudusta.
Turun seudulla on teoriassa loistavat lähtökohdat menestyä alueiden välisessä kilpailussa: hyvä sijainti, toimivat yhteydet minne tahansa, vahva historia- ja kulttuuri-identiteetti, taloudellista vaurautta ja itsellisyyttä ja roppakaupalla henkistä pääomaa, osaamista ja perinnettä. Näistä lähtökohdista yksi jos toinenkin seutu maksaisi maltaita.
Nämä Turun seudun naantalit, liedot, paimiot, maskut, kaarinat ja mitä niitä onkaan muistuttavat Ranskan loistavia yksilöpelaajia. Kaikki tyynni millä tahansa hyvinvointia tai menestystä kuvaavalla mittarilla kansallista kärkitasoa. Voittajakuntia, jotka ovat tottuneet jatkuvaan kasvuun ja menestykseen.
Turku taas muistuttaa Ranskan joukkueen päävalmentajaa. Arrogantin valmentajan on vaikea nöyrtyä tasavertaisesti keskustelemaan muiden pelaajien kanssa saati ymmärtämään heidän intressejään. Pelaajat eivät taas krooniselta epäluuloltaan ja kyräilyltään suostu kiusallakaan pelaamaan valmentajan tahdon mukaisesti.
Lopputuloksena on umpikuja, syvä intressiristiriita.
Turun kehyskuntien tavoitteena on säilyttää nykyinen tilanne muuttumattomana tai blokkiutua korkeintaan muiden kehyskuntien kanssa. Turun kaupungin tavoitteena on laajentaa asukaspohjaa eli saada lisää veronmaksajia maksamaan niistä palveluista, joita seudun muut hyödyntävät maksutta. Tämä peruslähtökohta ei ole muuttunut miksikään ennen ja jälkeen PARAS –hankkeen.
Tilanne on sama muillakin kaupunkiseuduilla, mutta siitä huolimatta Jyväskylän, Oulun ja Lahden seudut ovat uskaltaneet ottaa omaehtoisen askeleen tulevaisuuteen ja ylittäneet kuntien itsehallintoa korostavan itsekkyyden mukavuusalueen.
Löydän vaivatta tuhat ja yksi argumenttia, jotka huutavat Turun seudulla vastaavaa suunnanmuutosta. Haitat ovat kosmeettisia saataviin hyötyihin verrattuna.
Turun tulevaisuuden kannalta on totaalisen toisarvoista, onko se maan neljänneksi, viidenneksi tai kuudenneksi suurin alue tai asuuko siellä kaksi-, kolme- tai neljäsataatuhatta ihmistä. Kyse on paljon suuremmasta eli seudun yhteistyökyvystä ja -halusta, keskinäisestä luottamuksesta ja investoinnista tulevaisuuteen.
Jos nämä ominaisuudet puuttuvat, puuttuvat kaikki muutkin.
Ranskan alisuoriutuminen potkupallokisoissa on samantekevää, mutta ulkopuolisen on äärimmäisen vaikea ymmärtää, miksi huikean menestyspotentiaalin omaava Turun seutu suostuu ampumaan vapaaehtoisesti omaan jalkaansa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Timo Aro, alue- ja väestökehitykseen liittyviin kysymyksiin erikoistunut valtiotieteen tohtori