Tytöt kansan urhokkaan

Turun Sanomat 15.9 2009 02:31:09

Tehdäänpä heti alkuun kohupaljastus. Minustakin korkeat korot näyttävät kivoilta, ja arvostan suuresti sitä, että nainen silittää paitani.

Siinä eleessä on symboliikkaa, siitä tulee aina jotenkin lämmin olo. Ja kaiken kukkuraksi minusta tuntuu, että miehet ja naiset ajattelevat joissain asioissa keskimäärin eri tavoilla.

Nyt jään sitten vain odottelemaan puhelinsoittoa rehtori Keijo Virtaselta . Eiköhän tässä ole irtisanoutumisen paikka, ennen kuin Turun yliopiston maine on lopullisesti mennyttä.

Ulkomaanmatkoilta palatessa on aina erityisen hauskaa saada pitkästä aikaa käsiinsä suomalainen sanomalehti. ”Pieni maa, pienet ongelmat”, oli monivuotisella matkakumppanillani, professori Seppo Urpolla , tapana virnistellä kotimaan uutisotsikot nähtyään – varsinkin, jos olimme tulossa vähän suuremmasta naapurimaasta vähän suurempine ongelmineen.

Hyvin ovat tosiaan Suomessa tasa-arvoasiat, jos yhden autokauppiaan huumorin pilke silmäkulmassa lohkomia ajatuksia suurempia ongelmia ei löydy. Ikävä kyllä ihan niin auvoisasti eivät asiat taida olla.

Mieleen tulevat pienipalkkaiset naisvaltaiset alat, maahanmuuttajanaisten asema, perheväkivalta ja köyhyysloukussa olevat yksinhuoltajaäidit, ja listaahan riittää.

Maailma ei todellakaan ole vielä valmis, joten eikö kannattaisi keskittyä todellisiin ongelmiin kuviteltujen sijasta? Ja mitä asenteisiin tulee, nuorison kasvava konservatiivisuus on taatusti äijäpuheita pahempi uhka tasa-arvolle.

Poliittinen korrektius luiskahtaa myös helposti poliittiseksi groteskiudeksi, joka kääntyy itseään vastaan.

Helsingin yliopistolehti syyllistyi joitakin vuosia sitten ennenkuulumattomaan törkeyteen. Lehti meni julkaisemaan alusvaatemainoksen, ihan sellaisen tavallisen joita Turun Sanomissakin harva se päivä näkee. Muuan yliopiston tasa-arvovaltuutettu sai täyden raivarin ja kirjoitti, että ei olisi ikinä voinut kuvitella nykyaikana alistettavan ja häväistävän naisia tällaisella tavalla. Ja vielä ihan yliopistolla!

Kukaan ei uskaltanut hiiskahtaa mitään vastaan. Lehden toimitus pyysi rähmällään maaten anteeksi ja vakuutti, että moinen ei tulisi enää toistumaan. Kuinkahan mukava ilmapiiri tuon tasa-arvonaisen työpaikalla mahtaakaan vallita?

Ja voi sitä urheiluselostajaa, jolta ottelun tiimellyksessä lipsahtaa ”t-sana” huuliltaan! Miehiä saa vapaasti pojitella, ja kutsua aika moneksi muuksikin, mutta naista tytöksi kutsuvan selostajan ura on oitis vaakalaudalla. Ei auta, vaikka Porilaisten marssissakin eespäin kulkevat nimenomaan urhokkaat pojat eivätkä miehet.

Kannattaa myös muistaa, että ajatuksen ja mielipiteen vapaus on paljon suurempi ja tärkeämpi asia kuin poliittinen korrektius. Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu sanoa, mitä hän ajattelee, ilman että siitä joutuu kärsimään. Ja kuinka yleensä voimme kehittää maailmaa paremmaksi, ellemme tiedä mitä mieltä toiset todella ovat?

Mielipiteitä ei muuteta vainoamalla, vaan keskustelemalla, ja keskustelu ei ole mahdollista, jos on olemassa vain yksi sallittu, valmiiksi päätetty mielipide. Sitä menetelmää ja sen toimimattomuutta on kokeiltu jo aivan tarpeeksi monta kertaa. Ei ole sattumaa, että erilaiset ääriliikkeet ovat vahvimmillaan juuri entisissä kommunistidiktatuureissa.

Ongelmat eivät katoa sillä, että omia mielipiteitä ei uskalleta sanoa ääneen. Entiset kommunistijohtajat ovat muistelleet, että he todella uskoivat kansan ajattelevan samalla tavalla kuin se puhui. Ja kuten moni poliittinen kommentaattori on todennut, yksi syy perussuomalaisten hurjalle nousulle on se, että puolue on antanut äänen sille kansanosalle ja niille ajatuksille, joita ei ole ollut sopivaa ääneen esittää.

Kuulkaas nyt tytöt. Jos todella haluatte tietää, mitä miehet teistä ajattelevat, niin täytyy olla valmis sietämään myös sitä, että joskus niskakarvat nousevat pystyyn.

Kirjoittaja on avaruustähtitieteenprofessori Turun yliopistossa.

”Nuorison kasvava konservatiivisuus on taatusti äijäpuheita pahempi uhka tasa-arvolle.”

Esko Valtaoja