Journalismilla on kysyntää

Turun Sanomat 13.6 2009 02:28:05

Uutiset Atlantin takaa ovat kevään mittaan kertoneet amerikkalaisen päivälehdistön vakavista ongelmista.

Vielä muutama vuosi sitten Yhdysvaltainkin lehdet tekivät jopa odotettua parempia tuloksia. Meillä samoina vuosina tahkottiin ennätyksiä. Sitten iski talouskriisi. Yhdysvallat on ollut taantumassa puolitoista vuotta.

Amerikkalaisen sanomalehdistön vaikeudet eivät alkaneet ykskaks. Levikit laskivat siellä jo ennen 1990-luvun lamaa. Nykyinen kriisi on lisännyt niiden tuskaa.

Suuret ja maineikkaatkin sanomalehdet ovat joutuneet turvautumaan irtisanomisiin ja lomautuksiin. Jotkut ovat muuttuneet pelkiksi verkkolehdiksi. Toisaalta on syntynyt tutkivaan journalismiin erikoistuneita verkkomedioita.

Sanomalehtien ongelmien yhtenä syynä pidetään verkkolehtiä. Ne ovat valtaosin maksuttomia ja nuoret ovat tottuneet tyydyttämään tiedonnälkänsä maksutta ja heti.

Toisaalta lehdet ovat tehneet virheitä. Henkilöstöä karsimalla on leikattu myös sisällön laatua. Kun lehden taso laskee, maksavat asiakkaat, tilaajat, lähtevät.

l

Suomessa tilanne on erilainen, parempi. Amerikassa monikielisyys - jossain vaiheessa espanjankieliset lehdet olivat kasvussa - hajottaa markkinoita. Myös lukutaidottomuus tukee sähköistä mediaa.

Meillä pitkäaikaiset asiakassuhteet ja kestotilaukset synnyttävät vakautta. Virheitä on meilläkin tehty. Eräiden lehtien toiveikkaat panostukset verkkojulkaisuihin ovat menneet harakoille. Lisäksi on sahattu omaa oksaa ylläpitämällä kannattamatonta toimintaa.

Epävarmuus tulevasta kehityksestä on näkynyt hapuiluna. Yhdessä vaiheessa kansalaisjournalismi oli ratkaisu. Ei kun kansalaiset kirjoittamaan ja ideoimaan niin eivät lopu jutut vakkasesta.

Sitten tulivat blogit, verkkopäiväkirjat. Blogit ovat mainio väline erikoisryhmien kuten pitsinnyplääjien tai vasemman käden donkkaajien keskinäiseen kuulumisten vaihtoon, mutta ei niillä uutisvälityksen ongelmia ratkaista.

Muutama harva bloggaaja ylittää silloin tällöin uutiskynnyksen, mutta yleensä vain asemansa ei sanottavansa takia.

l

Lehtien nettiversiot ovat kiinnostavia, mutta arvattavasti nykymuodossaan välivaihe, jossa kukin taaplaa tyylillään, kunnes tiedetään, minne mennään.

Esimerkiksi Suomen Kuvalehti teki pitkän kehitystyön verkkolehteään varten ja lanseerasi sen näyttävästi. Minusta se on enemmän sähköinen silppusäkki kuin sähköinen Kuvalehti.

En ymmärrä, mikä on se vimma, joka saa verkkolehtien kehittäjät peräämään joka juttuun kommentteja. Onhan se kaksisuuntaista, mutta ei se riitä. Nimimerkkien lätinät eivät pitkään kiinnosta.

Samaa kohkaa myös Helsingin Sanomat, lehti, joka paperiversiossaan karttaa nimimerkkejä kuin sikainfluenssaa mutta netissä sallii mitä vain: pöhköt mielipiteet ja nimimerkit.

Tästä aiheesta lopuksi: kun kommentteja voi olla kymmeniä, jopa satoja, kuka niitä jaksaa lukea - paitsi kommentoijat itse.

l

Ja vielä näppituntuma-arvio siitä, mihin journalismi on menossa. Journalismi on yksinkertaisesti työtä, jota toimittajat tekevät, toimitustyötä.

Myös aika tukee journalismia. Uusinkaan tekniikka ei lisää vuorokauden tunteja. Ajan käytöstä pitää saada hyötyjä.

Toimitustyöllä on tehtävä: ajankohtaisen tiedon välitys, keskustelun ja mielipiteiden vaihdon ylläpito, vallankäytön valvonta ja viihde. Tähän voidaan lisätä myös palvelu.

Kun verrataan sanomalehtiä niiden sähköisiin versioihin, sanomalehti lyö nykyiset verkkolehdet mennen tullen. Sanomalehden pääuutissivulla on yleensä tietoa enemmän kuin television uutislähetyksissä.

Myös arkinen uutistyö on jotakin, mille parhaatkaan blogit eivät pärjää. Uutinen on uutinen, blogi on henkilökohtainen mielipide.

Uutinen on perinteisesti vastannut seuraaviin kysymyksiin: mitä, missä, milloin, miten, miksi ja kuka? Kysymykset eivät ole vanhentuneet. Niihin pitää löytyä vastaus myös sähköisessä mediassa.

Kysymyksiin vastaaminen edellyttää työtä, toimitustyötä.

l

Mielestäni nykyisten verkkolehtien on kehityttävä rutkasti. Niiden on oltava käyttäjäystävällisempiä ja monipuolisempia.

Niiden hupiosioilla kerätään vain klikkaajia. Aiemmin mainoksen teho mitattiin kaupan saranain kulumisella, nykyisin kai klikkausten määrällä.

Otaksuttavasti seuraava murros käynnistyy, kunhan suunnittelupöydillä ja osin tuotannossa olevat lukulaitteet kehittyvät kaupallisiksi, myös lehdille tuottaviksi versioiksi.

Silloin lehti, tai miksi sitä kutsutaankin, on journalistisesti päivittyneenä aina mukana.

Mutta: paperilehti pärjää vielä pitkään.

Kirjoittaja on valtiotieteen maisteri ja Turun Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja.

RAIMO VAHTERA