Koulun alku ei ole lapsuuden loppu
Turun Sanomat 23.4 2010 02:30:49
Ehdotin TS:n haastattelussa, että lapset voisivat aloittaa koulunkäynnin kuusivuotiaina. Palautetta on tullut puolesta ja vastaan.
Heillä, jotka vastustavat koulun aloittamista kuusivuotiaina, näyttää olevan kovin nurinkurinen käsitys koululaitoksesta: koulun alku nähdään lapsuuden loppuna ja aikuisen ankean elämän alkuna.
”Ankeus” ei mielestäni ole sopusoinnussa sen kanssa, miten lapset itse näyttäisivät koulun kokevan. Lapsille koulun alkaminen merkitsee paitsi potkua tiedollisten ja taidollisten valmiuksien kehitykseen, ennen kaikkea kaveripiirin laajenemista, uusia kokemuksia ja harrastuksia – ylipäätään uudenlaista touhukkuutta. Kun lapsen tukena ovat turvalliset aikuiset – vanhemmat, sisarukset, sukulaiset, ystävät, opettajat ja muu opetushenkilökunta – kuusivuotiaana kouluun on mielestäni enemmän kuin selvityksen väärti.
Julkisuutta hallitsee keskustelu koulun suorituskeskeisyydestä ja koulukiusaamisesta. Tämä ei ole koulun koko kuva. Suurin osa lapsista on tyytyväisiä ja reippaita koululaisia, joilla menee hyvin. Luonnollisesti koulupäivää pitäisi kehittää siihen suuntaan, että varsinaisen oppijakson oheen kehitettäisiin iltapäivä- ja harrastusmahdollisuuksia niin, että pienet koululaiset eivät jäisi heitteille koulupäivän jälkeen. Tähän on mahdollisuuksia, jos asiaan paneudutaan riittävällä vakavuudella.
Suomi on muuttumassa savupiipputeollisuuden hallitsemasta vientimaasta aidoksi palveluyhteiskunnaksi. Palvelut ovat aina auki, mistä osoituksena esimerkiksi kauppojen sunnuntaiaukiolon vapautuminen ja siitä pikku hiljaa seuraava melkoinen perinteisen elämänrytmin muutos.
Suomi ei luo seuraavaa tarinaansa perinteisillä investoinneilla vaan osaamispääomastaan huolehtimalla. Yhä useamman työ on monipuolisia taitoja vaativaa asiantuntijatyötä. Tiedollisia ja taidollisia valmiuksia on kehitettävä koko työuran ajan ja esimerkiksi tietokoneet hallitsevat tavalla tai toisella työ- ja myös kotielämäämme. Talouskriisin jälkeinen globalisaation kakkosversio haastaa koulutusjärjestelmän, mutta tutkintoja tuottamalla Suomi ei vielä menesty.
Vastaako nykyinen koulujärjestelmämme uuden yhteiskunnan haasteisiin? Pikkulasten koulun ohella on välttämätöntä uudistaa esimerkiksi korkeakoulujen sisäänpääsysysteemiä. Jäykät pääsykoejärjestelmät ovat aikansa eläneitä. Tilalle on luotava malleja, jotka eivät sulje nuoria vastentahtoisiin välivuosiin vaan avaavat väylät nopeasti jatko-opintoihin.
STTK:ssa arvioimme, että parasta työllisyyspolitiikkaa ja myös muutosturvaa on vahva osaaminen työuran kaikissa vaiheissa. Ammatillinen aikuiskoulutuskaan ei kykene täysin vastaamaan muuttuvan työelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin.
Yhä useampi jää eläkkeelle ja tilalle tulee vähemmän tekeviä käsiä. Työttömyys ja valtion velka rassaavat. Joku laskee, että yhtälö ei riitä pitämään Suomea hyvinvointiyhteiskuntien joukossa.
Suomi tarvitsee uuden suunnan ja laajan talous- ja työllisyysohjelman, jonka rakentaminen onneksi on nyt vauhdissa. En edelleenkään usko, että mikään ongelma ratkeaa sillä, että pelkästään vanhuuseläkeiän alarajaa nostetaan. Miten sillä työelämä paranisi tai miten se nopeasti toisi yhtään lisäeuroa valtion kassaan?
Nykylait mahdollistavat työssä porskuttamisen jopa 68-vuotiaaksi. Se, että niin ei tapahdu, ei johdu alhaisesta vanhuuseläkkeen alaikärajasta vaan työelämän ongelmista. Haaste on löytää mallit, joilla suomalaiset jaksavat tehdä työtä pitempään.
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.
Mikko Mäenpää