Talous- ja työllisyysohjelma vaatii uudenlaista yhteistyötä
Turun Sanomat 19.3 2010 01:28:42
Uutinen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelman laatimisesta yllätti monet. Kyseessä ei ole paluu tulopolitiikkaan, vaan yritys löytää
vastakkainasettelun sijaan kyky uuteen yhteistyöhön.
Kaikkialla finanssikriisin jälkeisessä maailmassa etsitään uutta konseptia tulevaan menestykseen. Suomalainen hyvinvointi on perustunut moniin tekijöihin. Koulutuksella on luotu perusta Suomen mallille. Tulevaisuudessa kansainvälinen kilpailu haastaa uudelleen koulutusjärjestelmän. Ammatillisen aikuiskoulutuksen toteuttaminen on erityisesti rakennemuutoksen suuri haaste.
Hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolon perusta on ollut täystyöllisyydessä ja korkeassa työllisyysasteessa. Suomen etu on usein perustunut kilpailijamaita parempaan tuottavuuteen. Julkiset palvelut ja kattava turvaverkko ovat pitäneet suomalaisen yhteiskunnan kasassa. Entä tulevaisuudessa? Näihin kysymyksiin on löydettävä vastaus.
Julkisen talouden vajeen syveneminen – osin finanssikriisin seurauksena – yllätti kaikki. Vajetta ei ratkaista yksinkertaisin tempuin kuten nostamalla vanhuuseläkeiän alarajaa. Tarvitaan vaikuttavampia toimia.
Tärkeintä on löytää Suomelle uusi kasvustrategia. Tuottavuus on edelleen ykkösasia, sen kasvuun on panostettava erityisesti työvoiman määrän vähentyessä. Julkisen talouden rakenteita on kehitettävä kestävällä tavalla: tuottavuuden tekijöitä pitää hakea yksityisen sektorin tapaan työpaikalla työn organisoinnilla, ei kaavamaisilla henkilöstömäärien leikkauksilla.
Työurien pidentäminen edellyttää koko työuraan liittyviä uudistushankkeita, jotka liittyvät niin opiskeluaikoihin, työkykyyn, työhyvinvointiin kuin järkeviin eläkeratkaisuihin. Jos tavoitteena on korkea työllisyysaste, vero- ja perhepolitiikallakin kannattaisi edistää työntekoa. Työperäisen maahanmuuton on onnistuttava, jotta meillä on varaa pitää hyvinvointiyhteiskuntaa yllä.
Finanssikriisi ei ole ohi. Tulevaisuuden kasvustrategiaa pohdittaessa on estettävä finanssikriisin muuttuminen sosiaaliseksi kriisiksi. Tästä on oireita näkyvissä.
Työttömyyden kasvu on ehkäistävissä aktiivisella työvoimapolitiikalla. Kokemuksesta tiedämme, että työttömyysongelman hoitaminen pois päiväjärjestyksestä kestää kauan. Nuorisotyöttömyyden torjunta tarvitsee erityisen vahvaa politiikkaa. Vaikeassa julkisen talouden tilanteessa yhteiskunta on pidettävä koossa. Työttömyys ja sen kustannukset vievät taloudellisesti ja moraalisesti pohjaa pois tulevaisuuden rakenteellisilta uudistuksilta.
Ohjelman läpivienti ei ole helppoa. Se edellyttää kykyä ja halua löytää uusi tapa tehdä yhteistyötä. Hallituspuolueilla on varmasti kullakin omat tavoitteensa. Hallituksessa ohjelma nähdään mahdollisuutena selvitä kriisistä ulos pienemmin vaurioin. Onnistuessaan ohjelma vaikuttaa ehkä vaaliasetelmaan. Jos oppositio olisi työssä mukana, se olisi vaikuttajan roolissa, mutta tulisi myös sidotuksi talkoisiin.
Perinteisesti monissa kolmikantaisissa hankkeissa onnistumista ovat vieneet eteenpäin työmarkkinajärjestöjen yhteiset näkemykset. Vaikka tulopolitiikasta ja työmarkkina-asioista nyt ei pääsääntöisesti ole kyse, onnistuminen ostovoimaan, kilpailukykyyn, verotukseen, tuottavuuteen, julkisen sektorin rakenteisiin, työuriin ja työllisyysasteen nousuun liittyen edellyttää kykyä yhteisymmärrykseen elinkeinoelämän ja palkansaajien välillä.
Mikäli ymmärrystä ei löydy ja elinkeinoelämä jatkaa linjalla, jossa sivuille ei vilkuilla, epäonnistumisen riski kasvaa merkittävästi. Tämä pitää ottaa huomioon, mutta toivottaa samalla ohjelmalle menestystä.
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.
Mikko Mäenpää