Työtaistelut viestivät konsensuksen kriisistä
Turun Sanomat 22.1 2010 01:30:02
Elinkeinoelämän Keskusliitto on julkisuudessa hyökännyt voimakkaasti toteutettuja työtaisteluita ja työtaistelu-uhkia vastaan.
Julkisuuden perusteella voi saada harhaisen kuvan, että Suomessa työtaistelujen määrä on voimakkaasti kasvanut. Totuus on, että lakkojen määrä on Suomessa pudonnut murto-osaan parin vuosikymmenen takaisesta. Tilastokeskuksen tietoihin perustuvan Ylen uutisen mukaan vuonna 1988 lakkoja oli 1 300 ja seuraavinakin vuosina satoja. 20 vuotta myöhemmin oli enää 92 työtaistelua. Suomessa on lakkoja saman verran kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Itävallassa.
Tilanteet työtaisteluissa kuvaavat aikaamme, jossa vastakkainasettelu lisääntyy ja pelataan kovilla.
Lainsäädännön muutoksia kannattaa harkita todella tarkkaan. Työtaisteluoikeus kuuluu demokratioissa kansalaisten perusoikeuksiin.
Työtaisteluita arvioitaessa pitää osata erottaa lailliset ja laittomat työtaistelut toisistaan. Suurin osa työtaisteluista toteutetaan lakeja ja yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä noudattaen. Joskus yllättävät tilanteet johtavat mielenosoituksiin, jotka toteutetaan esimerkiksi ilmoitusvelvollisuus laiminlyöden.
Tilanteet johtuvat säännönmukaisesti huonosta yhteistyöstä tai muutoin työmarkkinajärjestelmän toimimattomuudesta. Ennen kaikkea ne kuitenkin kertovat siitä, että pinna palaa, kun kukaan ei tunnu kuuntelevan.
Palkat eivät enää ole lakkojen pääasiallinen syy vaan työvoiman vähentäminen ja töiden uudelleenjärjestelyt. Tämä viestii siitä, että palkkoihin liittyvissä kysymyksissä työmarkkinajärjestelmä toimii, mutta rakennemuutoksen hallinta, siihen liittyvät neuvottelut ja asioista tiedottaminen kaipaavat aivan uutta otetta.
Rakennemuutoksesta aiheutuu myös sopimusaloille riitoja siitä, mitä sopimusta yrityksissä kulloinkin tulee soveltaa. Tästä on kysymys esimerkiksi Toimihenkilöunionin ja DNA:n välisessä kiistassa. Tämän kaltaisiakin riitoja pitäisi kaikesta huolimatta pystyä sovittelemaan.
EK unohtaa kannanotoissaan tahallisesti sen, että työtaisteluita pitää aina tarkastella osana työelämää ja työmarkkinatoiminnan pelisääntöjä.
Suomalaisen yhteiskunnan konsensus, kyky koordinoida talous- ja työmarkkinapolitiikkaa sekä hyvät työmarkkinasuhteet ovat olleet vahvasti Suomen kilpailukyvyn ja tuottavuuden kehityksen taustalla. Kyvyttömyys hallita globalisaation aiheuttamaa rakennemuutosta, yllättävät irtisanomiset hyvääkin tulosta tekevissä yrityksissä ja epävarmuuden lisääntyminen työelämässä luovat pohjaa yhteiskunnalliselle tyytymättömyydelle.
EK näyttää suhtautuvan työmarkkinakonsensuksen ylläpitämiseen kevyesti. Tilanteessa, jossa Suomi on kenties historiansa suurimpien haasteiden kynnyksellä, yhteistyökykyä ei pitäisi unohtaa. Sitä tarvitsisimme paitsi Suomen seuraavan menestystarinan rakentamisessa, pikaisesti myös kasvavan työttömyyden torjunnassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Työtaistelut on nähtävä konsensuksen ja työmarkkinasuhteiden kriisiin liittyvänä viestinä. Koulutukseen, osaamiseen ja ammattien sisältöihin liittyvät haasteet ovat hallittavissa hyvällä yhteistoiminnalla. Julkisen ja yksityisen sektorin välinen työnjako, teollisuuden ja palvelualojen uusi rooli sekä kilpailun jatkuva lisääntyminen synnyttävät vastaisuudessa mitä todennäköisimmin uusia ristiriitoja.
Tuporatkaisut olivat arvostelusta huolimatta pääsääntöisesti tehokkaita työrauhasopimuksia. Nyt työmarkkinajärjestelmää ei ole lainkaan olemassa. Työmarkkinaneuvotteluita käydään työnantajien yksipuolisten ilmoitusten perusteella. Käsikirjoitus puuttuu käynnissä olevalta työmarkkinakierrokselta.
Uudet haasteet tarvitsevat toimivia työmarkkinasuhteita ja uutta kriisinhallintamekanismia. Lakkosakoilla ja -laeilla ei työelämän muutoksen hallintaa paranneta.
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.
Mikko Mäenpää