Nokkela
huumoripläjäys
Turun Sanomat 18.4 2010 02:32:02
Kokonaisuuden tempo on vauhdikas, ja yksittäisten
sketsien ja
improjen
ajoitukset osuvat kohdalleen.
• Jussi Pajuniemi ja työryhmä: Naked spring. Hansa Lovers. Ohjaus työryhmä. Valot ja äänet Miika Miettinen. 16.4. JoJo Teatterissa.
Ranskalaisittain suomea sorauttava hovimestarihahmo kauppaa pornoelokuvia kuin gourmet-ruokaa. Valelääkäri kuuntelee stetoskoopilla katsojien ajatuksia. Humalatilassa voidaan erottaa viisi eri astetta, jotka ilmenevät naisilla ja miehillä eri tavoin.
Huumori on kulttuurisidonnainen ja hankala laji, koska eri ihmisiä naurattavat erilaiset asiat, erilaisista syistä. Hansa Lovers on huumorin saralla kokenut turkulainen työryhmä, jonka repertuaariin kuuluvat sketsit, improvisaatioteatteri sekä elävä musiikki.
Naked spring marssittaa näyttämölle tutun ja hyväksi havaitun, ajankohtaisesti maustetun hahmogallerian. Parituntinen esitys sisältää pitkälti toistakymmentä sketsiä, jotka käsittelevät muun muassa seksiä, pornoa, homoja, romaneja, julkkiksia, urheilua ja alkoholia.
Sketsiviihteessä, jossa leikitellään stereotyypeillä, on aina vaarana, että pönkitetään esimerkiksi vähemmistöryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja, vaikka se ei tekijöiden tarkoitus olisikaan. Esimerkiksi sketsi, joka käsittelee romaneja työvoimatoimistossa, liikkuu mielestäni vaarallisilla vesillä.
Vaikka Hansa Loversin vitsailemat aiheet ovatkin perinteisiä, Jussi Pajuniemen työryhmän kanssa käsikirjoittamissa sketseissä on kosolti nauramaan yllyttävää yllätyksellisyyttä ja paikoitellen jopa säkenöivää nokkeluutta.
Osallistuva yleisö
Improvisaatio-osiossaJuhani Kakko , Jouni Röyskö ja Taru Sandelin tekevät kymmenkunta perusimproa, joihin yleisö voi osallistua antamalla näyttelijöiden pyytämiä aiheita, tapahtumapaikkoja ja muita impron kulkuun vaikuttavia ohjeita. Valtteri Lipasti improvisoi kummassakin osiossa kuultavan hupaisan musiikin.
Kauppo Ignatov , Kakko, Pajuniemi, Röyskö, Sandelin sekä Toni Suomela ovat näyttelijäntyössään energisiä ja tarkkoja. Kaikki pelaavat erinomaisesti yhteen. Esityksestä välittyy tekemisen riemu.
Hahmot ovat puvustusta ja naamiointia myöten huolellisesti luotuja. Muuntautumiskykyiset esiintyjät ovat myös gestisesti niin moni-ilmeisiä, että välillä tuotti suoranaista vaikeutta tunnistaa kuka esittää ketäkin.
Kokonaisuuden tempo on vauhdikas, ja yksittäisten sketsien ja improjen ajoitukset osuvat kohdalleen. Piukkaan pakattu yleisö osallistuu vahvasti esitykseen nauramalla, aplodeeraamalla ja kommentoimalla.
Usein ilottomassa kulttuurissamme, jossa vakavalta arkiselta puurtamiselta jää kovin vähän aikaa luovalle hulluttelulle, ihmiset tarvitsevat myös tällaista aivot narikkaan -viihdettä.
ANNINA KARHU