Vilttitossun (Inke Koskinen, vas.) temperamenttisuus ottaa Heinähattua (Emma Viljanen) päähän.

Iloa ja energiaa

Turun Sanomat 16.3 2010 01:28:18

• Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö. Turun nuori teatteri. Ohjaus Sohvi Laurikainen ja Iida Viljanen. Musiikki Iiro Rantala. Lavastus Henrik Ruutu. Pukusuunnittelu Tytti Mulo. Valosuunnittelu Antti Niitemaa. Ensi-ilta 14.3.

Vilttitossu huijaa urheilukilpailuissa, mikä syystäkin sapettaa Heinähattua. Äiti ja isä antavat periksi Vilttotossun tuittululle, koska ”hän on vielä niin pieni”. Sopeutuvalta ja avuliaalta Heinähatulta he sen sijaan odottavat alituista sopeutumista, koska ”hän on niin kiltti ja järkevä”.

Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -lastenkirjat ovat suosittuja nykyklassikkoja, joiden pohjalta on tehty lukuisia teatteriesityksiä sekä Kaisa Rastimon ohjaama elokuva 2002.

Nopolan sisarusten kirjoittama näytelmä Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö (kantaesitys Vartiovuoren kesäteatterissa 2004) pureutuu nasevasti mutta humoristisesti sisarusten väliseen suhteeseen ja Kattilakosken perheen dynamiikkaan. Hullunkuriset Alibullenin neidit ja tunarimaiset poliisit Rillirousku ja Isonapa tuovat perustarinaan koomisia sivujuonia.

Turun nuoren teatterin Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö -esityksessä on liioittelun keinoin hulvattomiksi rakennettuja hahmoja, vauhdikasta toimintaa sekä herkullinen visuaalinen ilme.

Karikatyyrimäisiä hahmoja

Nuoret ohjaajat Sohvi Laurikainen , 19, ja Iida Viljanen , 18, ovat luoneet kahdeksasta nuoresta näyttelijästään napakasti yhteen näyttelevän ryhmän. Karikatyyrimäisten hahmojen luonteisiin ja gestiikkaan on paneuduttu huolella.

Emma Viljanen Heinähattuna ja Inke Koskinen Vilttitossuna tekevät ilmeikästä ja tarkkaa näyttelijäntyötä. Viljasella ja Koskisella on myös varma ote laulamiseen, ja tyttöjen erilaiset äänet soivat kauniisti yhdessä.

Tuulia Lindholm ja Ville Pakarinen äidin ja isän rooleissa suoriutuvat haastavista rooleistaan kunnialla, mutta jäävät ehkä hieman muiden liioitellumpien aikuishahmojen varjoon.

Jussi Virtanen tärkeilevänä Rillirouskuna ja Jere Hultin Turun murretta luontevasti puhuvana Isonapana muodostavat koomisen parivaljakon, joka ensi-illassa keräsi yleisön makeimmat naurut.

Myös Esme Kaislakari ja Ronja Keiramo zumballa laihduttavina Alibullenin neiteinä ovat juuri niin höppäniä ja nokkelia kuin kuuluukin. Hahmojen hulvattomuus on paljolti myös Tytti Mulon suunnitteleman herkullisen puvustuksen ansiota.

Herkullisia yksityiskohtia

Matalan näyttämötilan kohtuuton leveys on erinomaisesti hyödynnetty rakentamalla rinnakkain neljä erilaista sisätilaa (lastenhuone, Kattilakoskien keittiö, Alibullenien olohuone ja poliisiaseman toimisto). Etunäyttämöllä on vielä ”ulkotilaa”, jota markkeeraa kekseliäästi koivuksi naamioitu pylväs. Eri tilat tuodaan tarpeen mukaan esiin valaistuksen avulla.

Esitys rytmittyy luontevasti, kun kohtaukset tapahtuvat näissä eri tiloissa, hahmojen erilaisilla kokoonpanoilla. Lisäksi kokonaisuuteen luovat rytmiä laulaen ja tanssien toteutetut, Iiro Rantalan säveltämät tarttuvat musiikkinumerot.

Esityksen visuaalisessa ilmeessä on värikylläisyyttä ja realistista tuttuutta. Kirjaimellisesti herkullinen yksityiskohta on ”Alibullenin neitien leipomat” aidon näköiset kakut ja muut leivonnaiset. Taikinaterapian taikinat on toteutettu kekseliäästi ”karkkivärjätyillä”, venyvillä tyynyillä.

Ensi-illassa yleisö eläytyi esitykseen voimakkaasti aplodeeraamalla ja nauramalla vähän väliä. Nuoren työryhmän esityksessä onkin vauhtia, iloa ja energiaa, joka tarttuu niin pieniin kuin suuriin katsojiin.

ANNINA KARHU