Sanna-Erika Suorsa ja Joona Lindberg ovat vahvasti läsnä Laura Ruohosen kirjoittamassa Sotaturisteissa.
Kummallinen, kammottava ja koominen sodan maailma
Turun Sanomat 23.1 2010 01:29:24
• Laura Ruohonen: Sotaturistit. Tehdasteatteri ja Turun kaupunginteatteri. Ohjaus Jaakko Kuusi. Lavastus ja naamiot Elena Turja. Puvustus Petra Sevón. Valosuunnittelu Petri Suominen. Äänisuunnittelu Tuomas Rissanen. Maskeeraus Alisa Oksanen. Ensi-ilta 21.1. Sopukka.
Laura Ruohosen (s. 1960) käsikirjoittama Sotaturistit kantaesitettiin Suomen kansallisteatterissa reilu vuosi sitten. Kuten Ruohosen aiemmassa tuotannossa, myös Sotaturisteissa fakta ja fiktio linkittyvät hätkähdyttäväksi draamaksi. Sotaturistit vie katsojan kummalliseen, kammottavaan ja koomiseenkin sodan maailmaan.
Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1854, jolloin kourallinen ruotsalaisia porvareita lähtee turistimatkalle Oolannin sodan pyörteisiin. Matkan päänähtävyyksiä ovat tietenkin tulitaistelut. Retkillä käydään ruokkimassa sotavankeja ja keräilemässä kaikenlaista myytäväksi kelpaavaa, kuten luodin lävistämiä päähineitä, verisiä pistimiä tai vielä kuumia ammuksen sirpaleita. Ja sitä arvokkaampi esine on, mitä parempi tarina siihen liittyy.
Jaakko Kuusen (s. 1968) ohjaama esityksessä vakavat teemat yhtyvät jännitteisesti makaaberiin huumoriin. Esitys valottaa kaikissa ihmisissä olevaa varjopuolta, jonka yksi oudoimmista piirteistä on halu katsella toisen ihmisen onnettomuutta. Ja aina löytyy joku, joka on valmis hyötymään toisen kurjuudesta.
Sotaturistit pakottaa ajattelemaan, että me media-ajan ihmiset emme loppujen lopuksi ole kovin kaukana katastrofialueelle konkreettisesti matkaavista turisteista. Viime päivinä olemme median välityksellä voineet töllistellä Haitin maanjäristyksen jäljiltä katastrofaalisissa oloissa elävien ihmisten elämää. Puhumattakaan lukuisista tosi-tv-sarjoista, jotka tarjoavat tirkistysluukkuja ”tavallisten” ihmisten ei-näyteltyihin kokemuksiin. Ja mitä koskettavampi tarina, sitä paremmin se myy.
Fragmentaarisia
kertomuksia
Esitys rakentuu fragmentaarisista kertomuksista, joita kuljetetaan rinnakkain ja risteävästi sota-aiheessa. Ykseyden sijaan esitys tarjoaa katsojalle moninaisia näkökulmia samaan tapahtumaan. Sota ei ole koettavissa vain yhdellä tavalla, se ei edes ole yksiselitteisesti kammottava.
Hahmot esitetään etäännytetysti rooleina, katsojan ei ole tarkoitus paneutua hahmojen psykologiaan tai perimmäisiin tavoitteisiin. Hahmot ovat vain sodan erilaisia silminnäkijöitä ja kokijoita. Ne jättävät katsojalle tilaa ärsyyntyä, huvittua, ällistyä – tai suhtautua jollain muulla tavoin.
Yksi esityksen riemastuttavimmista hahmoista on uskomattoman hyväonninen sotilas Jon, jolle sotiminen ja sodan joka hetkessä läsnä oleminen on suurta elämänseikkailua. Eläkkeelle halajava, hieman hassahtanut ja rampa amiraali Black Charlie puolestaan muistuttaa, että sota on itse asiassa yksi merkittävin kulttuuri-ilmiö, sillä tuskin mihinkään muuhun ihmistoiminnan alueeseen on tehty niin mittavia älyllisiä, henkisiä ja materiaalisia panostuksia kuin sotaan.
Esityksellisesti
yhtenäinen
Näyttelijöiden (Elsa Ervasti, Jussi Helminen, Markku Keränen, Petro Lehtonen, Joona Lindberg, Sanna-Erika Suorsa ) vahva läsnäolo toimii esityksen koossapitävänä voimana. Läsnäoloa ilmennetään tarkoin rytmitetyllä puheella ja koreografioidulla, fyysisellä liikekielellä. Näyttelijäntyö on energiatasoltaan ja tyyliltään yhtenäistä ja musiikillista.
Taustalla kuultavat äänimaisemat ja musiikit sekä esityksen yksityiskohtiin huolellisesti paneutunut visuaalinen ilme kurovat pirstaleisen tarinan yhtenäiseksi esitysmaailmaksi. Oolannin sodan historialliseen ajankohtaan viittaavassa skenografisessa ilmeessä on tummia sävyjä, runsautta, raskautta, tunkkaisuutta ja irvokkuutta, mikä kuvaa osuvasti kalmanhajuisen sodan moninaista mentaalista maisemaa.
Tehdasteatterin ja Turun kaupunginteatterin toteuttama Sotaturistit on ajatuksia herättävä ja nykypäivään hanakasti kiinnittyvä draama. Mustassa huumorissaan esitys on myös hauska.
ANNINA KARHU