Olavi Vaarula: Teatteri, 1963.

Nuorista tärkeistä tuli vaikuttajia

Turun Sanomat 26.2 2010 01:27:43

• Koko kuva – Arte 50 vuotta Wäinö Aaltosen museossa 2.5.2010 saakka.

Artella on juhlanäyttely joka kymmenes vuosi. Odotin etukäteen jotain epäsovinnaisempaa. Mielessä oli kaupungille jalkautunut edellinen juhla 10 vuotta sitten.

Arten jokainen vuosikymmen on saanut WA:ssa oman salin, jolla on omat kuraattorinsa. Se tuo moniäänisyyttä ja vaihtelua. Turun kaupungin ja museoiden kokoelmista on koottu teokset aina 90-luvulle, siitä eteenpäin ne ovat lähinnä tekijöidensä varastoista. Mitä artelaisuus sitten on vai onko sellaista?

60-luvun sali muistuttaa lähtökohdista. Kuvataiteilijat halusivat erottua kaupungin monenkirjavasta amatööritekemisen kirjosta. Otto Mäkilä oli kuollut mutta surrealismisävytteinen abstraktin ilmaisun traditio jatkui vahvana. Mäkilän ryhmään kuuluivat Arten perustajista ainakin Otso Karpakka ja Hilkka Toivola sekä nuorimpana Kauko Lehtinen . Tässä salissa on myös sellaisia hienoja graafikoita kuin Antti Nieminen , Veikko Lehtovaara ja Juhani Vikainen sekä veistäjät Alpo Jaakola ja Viljo Mäkinen .

Kun Arte sähköistyi ja radikalisoitu 1970-luvulla, vaikutteita otettiin niin poptaiteesta kuin sosialistisesta realismista, ja niitähän sopi yhdistellä. Osa vanhemmista äänesti jaloillaan. Mietin oliko Artella tuolloin yhteyksiä turkulaiseen undergroundiin enemmän kuin Harro Koskisen osalta, joka oli näkyvästi U-miesten ryhmässä.

Kaupunkitila
otettiin haltuun

Koskisen kuratoima 1970-luvun osasto on selkeydessään parhaita. Nuorten turkulaisten omaksuma realismi ja yhteiskuntakriittisyys levisi täältä myös muualle maahan. Se ilmenee mm.Erkki Mykrän veistoksissa. Mykrän 70-luvun kärsivät ja väsyneet ihmiset ovat omaa luokkaansa puhumattakaan uudemmista miniatyyriveistoksista, jotka on nimetty sarkastisesti. En olekaan ennen nauranut yhtä äänekkäästi taidenäyttelyssä kuin niiden äärellä. Matti Heleniuksen yhteiskuntakriittiset teokset ovat yhä tuoreita. Kuin viimeistelynä Helenius pakersi viime vuonna mukaan vielä pienen räävittömän Vacuum-teoksen.

Ehdottomasti tärkein oli vuosi 1988, jolloin Titanik-galleria aloitti. Titanikista tuli ideahautomo, joka itse asiassa toteuttaa nykytaiteen museon tehtäviä. Siellä on nähty tekijöitä Suomesta ja muualta ja annettu tilaa myös uusille orastaville ilmiöille. Mm. Stefan Lindfors esittäytyi Titanikissa uransa alussa. Kaikki ei toki ole mennyt nappiin eikä paikka ole kerännyt suuria yleisöjä. Riskien otto on silti kannattanut.

Jo 80-luvulla artelaisten taide laajeni kaupunkitilaan ja tilaan yleensä, ainutkertaisina tapahtumina. Kaikkea ei edes dokumentoitu mikä on sääli

Entä jos Artea
ei olisi ollut

Vuosien myötä toimeliaisuus on sulautunut yhä enemmän osaksi arkipäivää Erika Adamssonin kipsinen pupu muistuttaa. Nyt jo edesmennyt Arten hiljainen voimahahmoManno Kalliomäki oli vielä mukana kun Helsinginkadun linjausta vastustettiin Operaatio Pupulinjauksella 1996. Ohikulkutie ja Tuomaansilta päihittivät silloin taiteilijat ja muut vastustajat. (Kuin kostoksi pääkaupungissa on nyt paha pupuongelma.)

Veistossalin täyttävä 90-luvun kattaus avautuu muutenkin luonnosten ja dokumenttien kautta. Uusista tuulista muistuttaa muun muassa performanssitaiteilija Irma Optimistin ja Jari Lehtisen rakentama Matemaattinen sukupuolenmäärittelykone, joka osallistaa kävijän.

Arte perustettiin ammattijärjestöksi kirjavassa taidekentässä. Sykli on tehnyt kierroksensa. Saman katon alle mahtuvat uudet, vanhat ja tulevat taiteen ilmiöt.

Arten merkitystä Turun taide-elämälle voi punnita negaation kautta: mitä kaikkea täällä olisi jäänyt tapahtumatta ilman artelaisia. Valtakunnallisessa taidekentässä (lue: pääkaupunkiseudulla) Arte voisi näkyä vahvemminkin, substanssi kyllä riittää.

Mutta se artelaisuus? Se on nähdyn perusteella vapaa henkinen tila ja paikka, jossa ideat kehittyvät. Se ilmenee myös pyrkimyksenä tuoda taide osaksi ihmisten arkipäivää.

Artelaista asennetta edustaa hyvin 2000-luvun osasto, jonne jäsenet saivat tuoda paketointimateriaaleista tehdyn teoksen. Lahjapöydät notkuvat ja paketeista kuuluu myös ääntä.

SEPPO METSO