Suurten suomalaisten bassojen jatkumoa

Turun Sanomat 7.8 2009 02:26:53

• Rauman Festivo-musiikkipäivät 4.8. Posellissa. Mika Kares, basso ja Jussi Rinta, piano. Liszt, Sallinen, Verdi, Wagner, Kokkonen, Kuula.

Rauman Poselli oli tiistaina loppuunmyyty, kun paikkakunnalta kotoisin oleva bassolaulaja Mika Kares esiintyi Festivo-musiikkipäiviin kuuluvassa konsertissa. Kolmikymppistä Karesta viedään kiihtyvää tahtia maailmalla, ja hänellä on kiinnitys Badenin valtionoopperaan Karlsruhessa. Nuoren basson instrumentin kontrolloinnista on viimeisen vuoden ajan pitänyt huolenJaakko Ryhänen .

Kareksen pianistina oli Porin Palmgren-opistossa työskentelevä Jussi Rinta . Hän aloitti ohjelman pianosoololla, Franz Lisztin Wagneriaanisella alkusoitolla, jossa hän osoitti hyvää dramatiikan ja suurten linjojen hallintaa. Sen sijaan mikrotason dynamiikka ja agogiikka jäi vähemmälle huomiolle. Kaiken kaikkiaan Rinnalla oli vakuuttava ote illan ohjelmasta.

Päähuomion sai kuitenkin Mika Kares. En ollut kuullut häntä aikaisemmin, mutta jo muutaman hänen laulamansa tahdin jälkeen olin valmis veikkaamaan, että tuolla äänellä lauletaan pitkään ja menestyksekkäästi. Hänen äänentuottonsa on luontevaa kuin hengittäminen. Siinä ei ole mitään päälle liimattua tai maneerista, ei puskemista, sijoittamista tai kikkailua. Aukaistaan suu ja annetaan jylistä, niin helppoa se on. Sointi on tasainen ilman rekisterirajoja, mutta hiljaisissa nyansseissa ääni putoaa hieman soinnista. Kaiken kaikkiaan Kareksen sporttisesta ulkoisesta olemuksesta voi päätellä, että äänivarat ovat tiukan treenin tulosta, mutta kaikki yleisön kuulema ja näkemä on konstailematonta ja valloittavaa.

Laulajalla on myös luonteva ote kerrontaan. Suomalaiseen tapaan tarinat eivät olleet ylen määrin väritettyjä ja teatraalisia, mutta sitäkin uskottavampia. Ehkä keskieurooppalaisilla näyttämöillä Verdiin pitää valaa vielä lisäannos paatosta. Äänellisesti ohjelmassa olleet Verdin kaksi bassoaariaa soivat suorastaan loisteliaasti; Wagnerin Ringistä poimittujen aarioiden parissa Kares ei ollut vielä niin hyvin haarniskoitu. Suomalaisten aarioiden hahmottamistani haittasi korvaan jääneet Matti Salmisen ja Martti Talvelan suuret tulkinnat, mutta selvää on, että vuosien ja harmaiden myötä Kares tulee olemaan myös vaikuttava Viimeisten kiusausten Paavo.

Toivo Kuulan Eteläpohjalaiset kansanlaulut olivat vastustamattomia Kareksen tulkintoina. Laulaja oli kuin naapurin nuori isäntä tuvassaan kertoillen jäyhään tyyliinsä omia ja kylän kuulumisia. Kaikki vaiheet eivät olleet edes kuulijoille tarkoitettuja, vaan ne olivat nuoren miehen omaa uhoa ja sydänsuruja. Kareksen esityksessä kaikki täsmäsi: habitus ja ääni puhuivat samaa asiaa. Musiikkikin tuntui jäävän sivuseikaksi, oli vain mies ja tarina.

AIJA HAAPALAINEN