Karismaattisen Win Butlerin vetämä Arcade Fire esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa ja osoittautui odotuksen arvoiseksi.
Ylistetty kanadalaisbändi häikäisi historiallisessa konsertissa
Arcade Fire antoi uuden
elämän Senaatintorille
Turun Sanomat 30.6 2010 02:30:16
• Arcade Fire Helsingin Senaatintorilla 28. kesäkuuta.
Kyllä David Bowie tietää. Hänen ja monen vähäisemmänkin merkkihenkilön suitsuttama Arcade Fire todisti maanantai-iltana, että se ei aivan syyttä ole aikamme arvostetuin rockyhtye. Albumeillaan Funeral (2004) ja Neon Bible (2007) hilpeää ja haudanvakavaa häikäisevästi yhdistelevä yhtye on myös hurja livebändi.
Loisteliaan musiikin ja aurinkoisen sään lisäksi ilta jää historiaan paikan poikkeuksellisuuden vuoksi: Helsingin Senaatintori suljettiin maanantaina ensimmäistä kertaa maksullisen tapahtuman vuoksi. Kokeilu onnistui niin hyvin, että ei voi kuin toivoa lisää. Maksuttomia huippukonsertteja kun on turha odotella tulevaisuudessakaan.
Kaikki irti
isosta kokoonpanosta
Yli 4 000 katsojan ilta käynnistyi komeasti. Debyytin tähtihetkiin lukeutuvan Wake Upin massiiviset unisono-laulut soivat livenä vielä huumaavammin kuin levyllä, ja karismaattisen Win Butlerin vetämä yhtye osoitti pystyvänsä hyödyntämään ison kokoonpanonsa maksimaalisesti myös lavalla: jousten, koskettimien, kitaroiden ja perkussioiden kiehuva massa ei puuroutunut kertaakaan.
Funeralilta kuultiin Wake Upin lisäksi vimmaiset tulkinnat Neighbourhoodin ykkösosasta Tunnels ja kolmososasta Power Out sekä Haitista ja bändin suosituimpiin biiseihin lukeutuvasta Rebellionista (Lies).
Varsinkin riipaisevan kaunis ja taatusti omaperäinen rakkauslaulu Neighbourhood #1 (Tunnels) sekä XTC:n ja Gang Of Fourin hengessä sahaava Neighbourhood #3 (Power Out) mykistivät uljaudellaan. Lyriikoiltaankin biisikaksikko jaksaa kiehtoa: Ensin mainitussa rakastavaiset kohtaavat salaa tunnelissa, jälkimmäinen taas antaa ymmärtää, että mikään ei jää salaan.
Eiköhän asia ole niin kuin Win Butler on sanonut: ihmiset ovat kuin avoimia kirjoja.
Poikkeuksellinen
loppuun asti
Niin ylivertaisena kuin bändin debyyttiä pidetäänkin – esimerkiksi Pitchfork valitsi levyn 2000-luvun toiseksi parhaaksi albumiksi –, kakkosen huiput ovat yhtä huimaavia.
Neon Biblelta kuullut No Cars Go, konsertin lopettanut Keep The Car Running ja Intervention saivat yhtä innostuneen vastaanoton kuin esikoisen kruununjalokivet. Etenkin No Cars Go sähköisti yleisön. Melkein saattoi nähdä sen vain lapsille tutun paikan, jonne eivät pääse sen enempää lentokoneet, laivat kuin autotkaan. Voiko musiikki enempää antaa?
Tunnin ja 20 minuutin trippiin sisältyi myös elokuussa ilmestyvän kolmannen albumin The Suburbsin lauluja. Jo kiivastahtinen Month Of May, tunnelmoiva The Suburbs ja komppiaan kuin rubikinkuutiota kääntelevän Modern Man ovat riittävä syy hankkiutua levykauppaan heti julkaisupäivän aamuna.
Ikimuistoisen illan loppukin oli poikkeuksellinen. Sen sijaan, että olisi kadonnut lavan taakse, Butler kaatui yleisönsä kannateltavaksi ja poistui kätellen ja halaillen läpi koko yleisömassan.
TUOMO KARHU