Trukkikuski pastorina
Turun Sanomat 29.12 2009 01:28:48
• Erlend Loe: Kurttila. Suom. Tuula Tuuva-Hietala. Piirrokset Kim Hiorthoy. WSOY 2009. 125 s.
Norjalaisen Erlend Loen lastenkirjasarja trukkikuski Kurtista on koetellut lukijoidensa huumorintajua ennenkin, mutta nyt liikutaan todella hyvän maun rajoilla. Ehkä juuri siksi Kurttila naurattaakin niin mahdottomasti.
Tarina starttaa suomalaisten osalta lupaavasti, kun Kurtin perheen matka-arvonnan voittaa Muumilaakso. Valitettavasti Suomen ja Norjan välissä ovat Ruotsin susia vilisevät metsät, ja onnettomuuden seurauksena Kurtin porukka johkaantuu tuntemattomaan uskonnolliseen yhteisöön, jonka nimi on perheen hämmästykseksi Kurttila.
Jos meno on tähän asti tuntunut villiltä, nyt lisätään vielä vauhtia. Yhteisössä on aikaisempien pastoreiden pidätyksen vuoksi johtajan paikka vapaana, ja Kurtin saapumista pidetään taivaan lahjana. Elämä näyttää viimein hymyilevän epäonnisille matkustavaisille, kunnes Kurtin vaimo Anne-Lise alkaa epäillä koko pingpong-seurakuntaa ja sen tarkoitusperiä.
Kuten juonitiivistelmästä voi päätellä, Kurttila ei ole mikään pikkulapsille tarkoitettu lastenkirja. Se on synkkä ja musta muutoinkin kuin huumorinsa puolesta, sillä joka puolelle suunnatut piikit ovat teräviä. Aikaisemmista kirjoista tuttuun naivistiseen satiiriin on lisätty myös runsain mitoin ja onnistuneesti kauhuviihteen käänteitä.
Tapansa mukaan Kurt on perheensä heikko lenkki. Mitä mahtavampi pastori, sitä pienempi mies ja läheisilleen kaikkein pahin, tuntuu olevan kirjan sanoma. Silti perhe pitää omiensa puolta.
Jos norjalainen huumori ei ole oikein soveliasta lapsille, sitä paremmin se uppoaa aikuisiin. Erityisen hyvin voisin kuvitella Kurttilan murrosiän kirjakammosta kärsivän käteen, sillä tämän lukemisesta ei katu-uskottavuus kärsi. Vakavamielisimmät sukulaistädit paheksuvat Kurttilaa varmasti.
MARI VIERTOLA