Runoja siitä mihin käsi yltää
Turun Sanomat 4.10 2009 02:31:44
• Asko Lehtonen: Tuuli vei kuistilta hatun. Enostone 2009. 59 s.
Konstailematonta mieslyriikkaa julkaistaan kotimaisen nykyrunon koulukuntien ja poetiikkojen myllerryksessä yhä vähemmän, ja epäselvää on löytääkö tähän väliin runokirveensä iskevä Asko Lehtonenkaan moiselle kunnollisia syitä. Peruskirja perusasioiden äärellä – ei enempää, ei vähempää.
Kirjoittajan toinen teos Tuuli vei kuistilta hatun on pienimuotoista, luontokuvastosta ja arkielämästä ammentavaa tunnelmapalojen maalailua. Runokokoelman maailma on peruskorjauksineen, puistoineen ja renkinostalgioineen juuri keski-ikäistyvälle segmentille sopivaksi pinottuja säkeiden klapikasoja.
Keskiluokkainen
mies
Teoksen ensimmäinen runo Rakennuslupa antaa tosin odottaa sopivan sänkistä asennetta. Miehellä on ”pussihousujen taskussa pahvinen tupakkiaski / pohjapiirros ja suorakulma”, kuten asiaan kuuluu. Vähitellen teoksen teemat kuitenkin lähtevät syleilemään maailmaa niin yleisellä tasolla, ettei niistä saa irti paljoakaan. Mies on maassa juurillaan ja haikailee puuksi itsensä varjoon, välillä lohkotaan vitsiä siitä millaista miehisemmän miehen Tarzanin meno olisi nykyajan kaupunkikeskittymässä.
Idyllin keskelle tunkeutuvasta modernista saadaan tosin kritiikkiä aikaan, kun kuvataan puistossa luonnon keskellä leikkivää lasta ja lopulta ”äiti tumppaa tupakan / ja pakkaa tytön kaupunkimaasturiin”. Kriittisyyden kärkeä tylsyttää silti turpean keskiluokkainen maailmankuva. Myös naisen ja miehen paikat ovat monissa humoristisissakin runoissa aivan toiselta vuosituhannelta.
Kesämökki-
runoutta
Kiinnostavin teema Lehtosen kirjassa on pienen ihmisen paikan etsintä samalla, kun päätökset tulevat ”korkeista huoneista”. Pelkän tyytymisen korvaa kauniisti tyytyväisyys omaan soppeen maailmassa, joka kenties on valmiiksi rakennettu mutta jossa ainakin puhteiksi voi itsekin rakennella jotain. Paskaduunien johtaminen on yhtä turhaa kuin niiden tekeminenkin, ja oravanpyörästä halutaan pois.
Vetäytyminen ei kuitenkaan tapahdu ideologisesti kesämökkiä kauemmas, ja runoilija laulaakin pian omasta oikeudestaan laulaa. Ihmisen tehtävä on selvä: ”rakenna koti ja kirjoita runosi siitä, mihin käsi yltää”. Sellaista kotikutoista kesämökkirunoutta Tuuli vei kuistilta hatun tarjoilee sopivan motin.
Asko Lehtonen Kirjamessujen Bella-lavalla tänään klo 13.
VILLE-JUHANI SUTINEN