Laulu nuoruudelle
Turun Sanomat 11.3 2010 01:28:35
• Vilja-Tuulia Huotarinen: Rakkaudella, Silja. Karisto 2010. 205 s.
Vilja-Tuulia Huotarinen näyttää, että perinteinen tyttökirjamalli istuu nykyäänkin ihan luonnikkaasti suomalaiseen nuorisokirjallisuuteen. Rakkaudella, Silja päättää kiitetyn kolmiosaisen sarjan Silja-tytöstä, joka voittaa oman epävarmuutensa ja löytää laulunsa.
Maailma voi olla kyyninen, mutta Siljan rinnassa sykkii nuori ja luottavainen sydän. Muutto yksin kaupunkiin ja opiskelujen aloittaminen Vaaran ilmaisutaidon lukiossa ei maalaistyttöä pelota, ja uusien ystävyyssuhteiden solmiminen onnistuu lukiolaisten elämännälkäisyydellä vaivattomasti. Pian Siljan lähipiiriin kuuluu kotiseudulle jääneiden tyttöbändiläisten lisäksi monta muuta tulevaisuuden taiteilijaa.
Herkkä tyttö kokee erityisen tärkeäksi oman vapautensa, mutta rakkaus asettaa vastakkaisia vaatimuksia. Kaikkea ei voi saada, huomaa Silja nuoresta iästään huolimatta pohtiessaan oivaltavasti seurustelun vaikeutta ja parisuhteen olemusta. Tyttöjen kesken kipeistä asioista puhuminen sujuu paljon paremmin kuin poikakaverille uskoutuminen.
Rakkaudella, Silja pursuaa vapaudenkaipuuta ja muuta teiniromantiikkaa. Se on kunnianosoitus ensimmäiselle itsenäisen elämän vuodelle, sen aikana otetuille haparoiville askelille ja ikuiselle ystävyydelle. Siljakin horjuu ja häälyy, mutta ei loukkaa itseään vielä.
Huotarinen liikkuu vaarallisella alueella, mutta mielestäni teksti onnistuu pysyttelemään aitona nuoruuden optimismin kuvauksena. Rakkauteen ja tulevaisuuteen uskominen ei ole nuorena naurettavaa, vaan kuuluu asiaan. Pienten hetkien ja musiikin merkityksellisyyttä korostava kerronta vahvistaa vaikutelmaa.
Vain paikoin nuoruuden ylistyslaulu jähmettyy asetelmallisiksi kuviksi. Pääosan ajasta se näyttää Siljan sisältäpäin, vapaana ja viattomana sieluna, tyttökirjojen ikiaikaisena sankarina.
MARI VIERTOLA