Katkera mies muistelee

Turun Sanomat 31.1 2010 01:30:36

•  Jack Kerouac: Turha mies Duluoz. Seikkailukasvatusta 1935–1946. Suom. Jarkko S. Tuusvuori. Sammakko 2009. 304 s.

Jack Kerouac halusi taltioida elämänsä, sanotaan. Harmi että hän valitsi välineekseen kirjallisuuden. Kirja kun ei henkilökohtaisimmillaankaan taltioi muuta kuin kirjoittajan egoa ja asennetta, rintanappitekstin kaltaista esitystä siitä, kuka Minä kulloinkin uskoo olevansa. Tosin miljoonat ympäri maailmaa ovat halunneet ostaa beat-sukupolven urheilijarentun sellaisena kuin hän halusi itsensä esittää.

Sammakon Kerouac-suomennosten sarjaa jatkava Turha mies Duluoz on kirjailijan viimeinen romaani. Se on ihmeen seniili tapaus ollakseen suunnilleen 45-vuotiaan kulttimainetta nauttivan miehen teos.

Kerouac kertoo nimessä mainitun sijaisukkelin kautta varhaisvuosistaan 1935–46, jolloin nöösistä kasvoi urheilija ja ennen muuta mies, jolla oli salaisuus. Kun muut vain urheilivat, Kerouac/Duluoz hiippaili kaulukset pystyssä kirjastoon imuroimaan länsimaisen kirjallis-filosofisen kulttuurin perintöä. Nietsche, Rimbaud, Yeats, Dante, Goethe, Pascal, Shakespeare, Joyce ja ne muut oppainaan päähenkilö avautuu hetkistä, jotka johtivat juuri tämän käsillä olevan teoksen syntymään paljon myöhemmin.

Turha mies Duluoz on kuvaus miehisestä siirtymäriitistä lapsuudesta aikuisuuteen, tietämättömyydestä sivistykseen ja rauhasta sotaan. Kerouacille se oli siirtymä urheilijajunttien maailmasta opiskelujen kautta osaksi taiteellisemman lajin outré-jengiä.

Menneisyys vaikuttaa aina jotenkin miehekkäämmältä kuin tämä kulturellisti sekavien ihmisten seura. Siitä täytyy kirjoittaa purkautuen kuin siemeniä syösten.

Duluoz ei ole vanhuuden teos, koska Kerouac ei korkeaan ikään ehtinyt, mutta se on syrjään vetäytyneen ja alkoholisoituneen ihmisraunion vuodatus, jossa ihanteet elävät nuoruusvuosien puhdikkuudessa.

Romaania ei voi suositella herkän sielun oppaaksi kirjallisen elämän tiellä. Tämä kannattaa lukea kunnon Kerouac-putken viimeiseksi. Teoksesta voi vaikka oppia sen, mitä tapahtuu ihmisille, joita lahjakkuus ruoskii eteenpäin ja julkisuus sitten ravistelee. Heistä tulee – tai no, osasta tulee – katkeria kasoja, jotka kiroavat suoraan tai häveliäästi kierrellen ennen kavereiksi kutsumansa hyypiöt.

Kari Salminen