Ei vain muutaman
huijarin tähden

Turun Sanomat 9.1 2010 01:29:32

• Stan Lauryssens: Dali & minä. Surrealistinen tarina. Suom. Jussi Niemi. Johnny Kniga 2009. 266 s.

• Kari Nars: Miten miljoona huijataan. Suurpetkuttajien värikäs historia. Tammi 2009. 214 s.

”Taide on tasan sen arvoista, mitä hölmöt haluavat siitä maksaa”, sanoo taidekauppias ja mestarihuijari muistelmissaan. Hänen liiketoimintaansa oli surrealisti Salvador Dali , jonka kosketus muutti kaiken kullaksi. Hänen tuttunsa oli Andy Warhol , joka ”jumpe jukupätkä” –jutustelua harrastaessaan signeerasi kaiken aikaa mitä hyvänsä: esitteitä, dollarin seteleitä – todellakin mitä hyvänsä. Tähän voisi populistisesti huokaista: juuri tuollaista se taide on.

Taide ei ole ilmaisua tai edes tekemisen tekniikkaa, vaan moderni versio magiasta, joka tarttuu ihmisestä esineisiin – tai geniuksesta, tuosta romanttisen nerouden hengen valtaamasta yksilöstä, ympäristöön.

Mutta Stan Lauryssens ole sen suurempi huijari kuin Warhol, joka jäljensi tomaattikeitto- ja kananuudelipurkkeja, kutsui sitä taiteeksi ja myi teokset isolla rahalla. Taidekauppias on vasta toisen asteen huijari, ei vampyyri, koska se edellyttäisi että jossain olisi aito immeinen, jolta toinen imuttaa elämännesteen.

Lauryssens on temppuileva veijari maailmassa, jossa muodinluojat ovat oikeita taiteilijoita, taiteilijat rokkitähtiä ja rokkitähdet muodinluojia – ja kaikki ovat yhdessä jonkinlainen dekadentti Hollywood-heimo. Jengi on onnistunut tekemään aitoustodistuksista (taiteilijan signeeraus) monistettavan epäaitouden sinetin, joka sitten takoo rahaa kuin itsestään.

Kirjassa Dali itse sanoo: ”Dali onnn huijarrri, joka kerrrtoo aina totuuden.” Viis siitä onko espanjalaisittain murrettu lause edes totta. Se on yhtä totta kuin väärennös, joka Dalin nimellä varustettuna on aidompi kuin aito. Taidemaailman eliittipörssissä ja varkaiden paratiisissa millään ei ole todellista arvoa. Arvo syntyy odotuksista ja merkin maagisesta tarttuvuudesta. Tärkeintä ei ole aitous vaan se, mitä tuloksesta ollaan valmiita maksamaan.

Uransa loppuvaiheessa jopa taidehuijari huutaa: ”Tämä koko Dali-juttu on huijausta. On aina ollut. Huolellista huijausta, joka sisältää väärennettyjä väärennöksiä joissa on väärennettyjä nimikirjoitusväärennöksiä ja väärennettyjä aitoustodistusväärennöksiä.”

Kaikki on juuri niin aitoa kuin mikään voi olla aitoa maailmassa, jossa raha määrittää arvon.

Sellainen on isonkin talouden laki. Kyse on aina tulevaisuudesta, jolloin kaikki on paremmin. Arvo syntyy odotuksista ja siitä, että joku on valmis maksamaan. Vaikka järki sanoo, että kurssit eivät voi loputtomiin nouse, rikastumisen massapsykologia jyrää.

Tästä maailmasta kertoo Kari Narsin kirja Miten miljoonia huijataan, joka on parhaimmillaan kertoessaan ”mitä todella tapahtuu”. Huonoimmillaan se on kun spekuloidaan, miksi niin tapahtuu.

Nars kauhistelee ihastellen suurhuijari Bernard Madoffin toimintaa. Luvutkin ovat kauniita. Pyramidihuijauksessa vaihtoi omistajaa 65 miljardia dollaria, ja syyllinen sai 150 vuoden tuomion. Melkein yhtä jännä on Eiffel-tornin romuraudaksi myynytVictor Lustig ja haamuvaltion keksinyt ja lihoiksi pannut kenraali McGregor .

Nars näkee uhrit hyväuskoisina ja huijarit sosiopaatteina, jotka hallitsevat vakuuttamisen taiteen. Kirjoittaja on finanssialan asiantuntija ja kansainvälisen pankkimaailman veteraani. Hän näkee virheen takana yksilöitä.

Teos huutaa tuekseen ranskalaisen pankkimiehenJean Peyrelevaden teosta Totaalikapitalismi, joka toteaa, että nykykapitalismi on kokonaisuudessaan yhtä suurta huijausta. Se perustuu systemaattiseen shareholder valuen hankkimiseen, arvon luomiseen osakkaalle. Se saa markkinat karkaamaan yhä kauemmas reaalitaloudesta. Suhteettomat odotukset, huijaukset ja romahdukset kuuluvat järjestelmään. Ne eivät ole ikäviä juttuja, jotka syntyvät vain muutaman huijarin tähden. Kapitalismin lait ilmenevät paljon paremmin Lauryssensin kuin Narsin teoksesta. Taide voi olla taloutta, mutta myös markkinakapitalismi on eräänlaista taidetta.

KARI SALMINEN