Maallisen viisauden
tohtori ansaitsee arwonsa

Turun Sanomat 9.1 2010 01:29:30

• Jaakko Juteini: Kootut teokset I–II. Toim. Klaus Krohn. Viipurin suomalainen kirjallisuusseura 2009. 471 s. + 431 s.

Useat meistä osaavat ulkoa Jaakko Juteinin (1781–1855) tunnetuimman runon eli Laulu Suomessa. Sen säkeet ”Arwon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa” saattavat jopa jäädä piinaamaan päätä korvamatona, jonka sävelkulusta ei pääse eroon.

Harvempi tietää, että Juteini eli Jakob Judén kirjoitti paljon muutakin. Ruotsiksi lukeneistolle ja suomeksi varsinaiselle lukijakunnalleen eli suomalaiselle talonpojalle. Juteinin laajaan tuotantoon kuuluu runouden lisäksi erilaista proosaa kuten sananlaskuja, novelleja, esseitä, vitsejä ja tutkielmia.

Viipurin Suomalainen kirjallisuusseura, jota Juteini itse oli perustamassa vuonna 1845, onkin tehnyt suursatsauksen ja kulttuuriteon kootessaan Juteinin kirjoitukset kahteen kovakantiseen kirjaan.

Teokset ovat tätä ennen olleet lähinnä tutkijoiden kohteena, mutta Koottujen myötä soisi laajankin lukijakunnan löytävän Juteinin monipuolisen tuotannon.

Juteinin kirjoitukset kulkevat kirjoissa kronologisesti, joten lukiessa pystyy tarkkailemaan muutoksia niin aiheissa kuin tyylissä. Rauno Ekholm on suomentanut ruotsiksi kirjoitetut tekstit, mikä on varmasti aivan paikallaan, mutta alkukielisetkin ovat toki mukana.

Lukijaystävällisesti kirjoituksia ei ole painettu fraktuuralla. Vanhan ajan tuntua syntyy toki Juteinin sanastosta ja kielenkäytöstä, mutta siihenkin löytyy apua Maija Moilasen sanaselityksistä.

Turusta Viipuriin

Hattulassa syntynyt Juteini kävi Hämeenlinnassa triviaalikoulua. Sittemmin hän opiskeli Turun Akatemiassa, ”Auran uudessa Oppihuoneessa” ja sai ”opit oikeat Turussa”. Oikea oppi oli nimenomaisesti H. G. Porthanilta periytyvä valistuspatriotismi.

Toinen opettaja oli F. M. Franzén , mutta tämän edustama romanttinen ajatusvirtaus jäi Juteinille vieraammaksi. Ja vaikka tekijän runoissa on myös romanttissävyisiä luonnonkuvauksia tai unennäköjä, painottaa Juteini tunnettakin järjen kautta tarkasteltuna.

Juteini kirjoitti runoistaan useita versioita. Varhaisin on vuodelta 1804, jolloin Åbo Tidning julkaisi muistorunon Porthanille. Ensimmäinen kokoelma on Turussa Frenckellin kirjapainossa painettu Kirjoituksia vuodelta 1810.

Juteini siirtyi Viipuriin 1813 maistraatin sihteeriksi, ja elämäntyönsä kirjailijana hän teki Viipurissa. Viimeiset tekstit ovat vuodelta 1844, mutta sen jälkeenkin hän muokkasi kirjoituksiaan.

Viipurissa tapahtui myös suomalaisen kirjallisuushistorian ainutkertainen draama. Juteinin teos Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen (1827) joutui tuomiokapitulin tutkittavaksi ja kirjaa pidettiin kirkon oppeja halventavana.

Painos määrättiin poltettavaksi roviolla Viipurin vanhalla torilla 1829, ja siksi teosta on säilynyt vain joitakin kappaleita. Myöhemmin hovioikeus kumosi tuomion.

Arvostusta Juteini sai kuitenkin jo elinaikanaan, kun hänet nimettiin kunniatohtoriksi vuonna 1840 Yliopiston 200-vuotisjuhlassa. Viipuriin haudatun Juteinin hautakivessä on tekstinä ”Tässä lepää maallisen viisauden tohtori Jaakko Juteini”.

Järjen puolesta

Kirjoitusten läpäisevänä periaatteena on valistuksen eetos ja usko järjen voimaan kasvattaa ihminen pois lapsenkaltaisuudesta. Juteini onkin kirjoituksissaan opettaja, neuvoja ja kasvattaja, joka uskoo tulevaisuuteen ja etenkin suomalaisen talonpojan kehityskelpoisuuteen.

Hän varoittelee liiallisesta tupakinpoltosta ja viinanjuonnista, mutta toisaalta hän on kirjoittanut myös ilottelevia juomalauluja Bellmanin tyyliin. Vaikka vannookin valistuksen nimeen, on Juteini myös humoristi. Hän ei ole niinkään pompöösi ylevyyden tavoittelija vaan ennen kaikkea arjen kuvaaja.

Lapsille tehty suomen kielen lukukirja on tavutettu valmiiksi ja sen rinnalle Juteini kirjoitti opettajan käyttöoppaan, jossa seikkaperäisesti neuvotaan lukemisen opettamista. Sananlaskut näyttäytyivät kenties viisautena aikalaisille, mutta nykylukijalle ne ovat huwitusta tyyliin ”Puoli-hullu puheissansa/ wast’ on wiisas maatessansa.”

Juteinia ei turhaan kutsuta suomenkielisen kirjallisuuden pioneeriksi. Hän kirjoitti kirjallisuutemme ensimmäisen torpparihahmon kertomukseensa Nimi-Päivä, elli Hyvä Elämä Hovissa (1824). Huomionarvoista on myös kirjailijan laaja tietämys kansanrunoudesta jo ennen Kalevalan ilmestymistä. Juteini on myös varhainen eläintensuojelija ja rauhanaatteen pioneeri.

Koottujen teosten esipuheen kirjoittanut professori emerita Liisi Huhtala peräänkuuluttaa Jaakko Juteinin tutkimuksellista uudelleen arviointia. Viipurin Suomalaisen kirjallisuusseuran suurtyön ansiosta se on nyt helpompaa.

KAISA KURIKKA