Jouni Tossavainen
Pikkukylän tuhovoimaa
Turun Sanomat 5.1 2010 01:29:57
• Jouni Tossavainen: Koulu.
Like 2009. 270 s.
Jouni Tossavainen on häkellyttävän tuntematon kirjailija siihen nähden, että häneltä on julkaistu jo seitsemäntoista runo- ja proosateosta. Kuopiossa saa näköjään vielä kirjoittaa rauhassa – jopa hyviä romaaneja.
Tossavaisen uusin teos, Koulu, yllättää lukijan ovelasti monta kertaa, aluksi pelkällä aihepiirillään ja ulkoasullaan. Tarina sijoittuu Kotanevan syrjäkylälle, sodanjälkeiseen aikaan. Maisema on nostalgisen tuttu: ”Kärritie vie saunan sivuitse harmaata taloa kohti. Oikealle kädelle jää nostovalmista perunapeltoa ja vasemmalla lainehtii ilmeisesti kauraa”. Siellä jossain, jääkylmässä parakkikoulussa, kirkasotsainen ylioppilas Aila yrittää soveltaa opetustaitojaan kansan kasvatuksen käytäntöön.
Kolmekymmentäseitsemän lasta kuutena päivänä viikossa. Kyläläiset jotka tirkistelevät, testaavat, juoruavat. Kaupungissa odottaa pappissulhanen Paavo, mutta sijaisopettajan vastakappaleeksi ilmaantuu tukkijätkä Janne, juuri niin myyttinen lirkuttelija kuin säädystään tippunut talonpoika voi olla.
Rakkauskertomus
kääntyy tragediaksi
Koulu käynnistyy kuin toisinto Nuoren opettajattaren varaventtiilistä. Kansikuvakin hehkuu heleän aapismaisena kukon silhuettia myöten.
Kertoja tosin saa epäilemään muuta jo esipuheellaan. Hän sanoo käsikirjoituksen pohjautuvan kansakoulunopettajansa päiväkirjoihin. Tossavaisen edellinen romaani Eskimobaarikin mainitaan. Moinen johdanto voi tietenkin viitata tosipohjaisuuteen, mutta yhtä hyvin kertojan epäluotettavuuteen, varsinkin kun Koulun selkokielisenä alaotsikkona on ”ro-maa-ni”.
Koulussa on paljon perinteisen lukuromaanin hyveitä, kuten psykologisesti tarkkoja henkilöitä, koskettavia ihmiskohtaloita, eläväistä miljöökuvausta ja dialogia. Kokonaisuus kasvaa kuitenkin täysin omalakiseksi.
Tossavaisen vivahteikas kieli rakentaa huolellisen ajankuvan, johon mahtuu lypsylämmintä maitoa ja savusaunan autuus, mutta lopulta myös sian paskan heittelyä ja suohon kätketty sikiö.
Vaikka Aila on mitä pystypäisin ja suoraselkäisin päähenkilö, on kyläläisiä liian monta yhtä vastaan. Kehitys- ja rakkauskertomuksena alkanut Koulu kääntyy kiusaamisesta, suvaitsemattomuudesta ja nurkkakuntaisen kylän tuhovoimasta kertovaksi tragediaksi. Sellaisena Koulu on sekä ajankohtainen että ajaton romaani.
HELI PELTONIEMI