Outi Kero (vas.) ja Elena Leeve näyttelevät kehitysvammaisten asuntolassa asuvia ystävyksiä.

Keharitytöstä kasvaa oman elämänsä sankari

Turun Sanomat 11.6 2010 02:42:29

• Vähän kunnioitusta. Ohjaaja Pekka Karjalainen. Kinopalatsi 3. K13, 1 h 30 min.

Keskikesän ainoa kotimainen ensi-iltaelokuva Vähän kunnioitusta on pitkän työstämisen vaatinut kunnianhimoinen nuorisoelokuva, joka yhtäältä hyvinkin konventionaalisena ja tuttua kaavaa toistavana kasvutarinana onnistuu toisaalta myös tuomaan lajiinsa tuoretta näkökulmaa ja ajankohtaista ulottuvuutta.

Vähän kunnioitusta kertoo kehitysvammaisista nuorista aikuisista, ja samalla myös vammaisten asemasta tämän päivän yhteiskunnassa sekä yleensäkin vammaisuudesta ja siihen liittyvistä käsityksistä.

Elokuvassa ja teatterissa kehitysvammaisten rooleja esittävät todella harvoin itse vammaiset, mikä on sinänsä toki varsin ymmärrettävää. Vähän kunnioitusta on tässäkin mielessä poikkeuksellinen elokuva, sillä vammaisten osissa esiintyvät oikeat kehitysvammaiset, jotka näin ollen saavat äänensä kuuluviin ja itsensä näkyviin myös varsinaisen fiktion ulkopuolelle.

Hahmot säilyttävät uskottavuutensa

Rankkojakin asioita kunnioitettavan suorapuheisesti ja arkisesti käsittelevässä nuorisodraamassa on myös keventävää lämmintä huumoria, ja toteutuksensa osittaisesta kömpelyydestä huolimatta elokuva ansioituu vammaisuuden kuvauksessaan. Hetkittäin elokuva sortuu liiankin ilmeiseen opettavaisuuteen oikoessaan yleisönsä luutuneita ennakkoluuloja ja oletuksia, mutta kehuja kokonaisuus ansaitsee siitä, ettei se sorru moralisoimaan, hyssyttelemään tai lässyttämään.

Elokuvan keskiöön nostettuja kehitysvammaisia ei sen kummemmin romantisoida kuin surkutellakaan saati demonisoida, vaan heidät esitetään sellaisina kuin he ovat, tavallisina ihmisinä ja yksilöinä, erilaisina persoonina, jotka säilyttävät uskottavuutensa läpi tarinan. Se on jo paljon se.

Tarinan keskushenkilö Siiri (Outi Kero ) on parikymppinen nuori nainen, joka muuttaa lapsuudenkodistaan kehitysvammaisille tarkoitettuun asuntolaan. Itsenäisen elämän harjoitteluun Siiri saa avukseen valloittavan, mutta samalla hirveän häilyväisen ja huomionkipeän Suskin (Elena Leeve) , joka tutustuttaa isänsä hoivista irrottautuneen ujon tytön turhankin vauhdikkaasti myös kaupungin yöelämään – ja sen raadollisiin puoliin.

Hellyyttä kaipaavaa rakkaudennälkäistä Suskia, joka ei kykene ymmärtämään seksuaalista hyväksikäyttöä, törkeää raiskaustakaan, näyttelee kouliintunut ammattinäyttelijä Elena Leeve . Erittäin rankan roolin vetävä Leeve antaa hienosti tilaa päähenkilöä esittävälle kehitysvammaiselle harrastajanäyttelijälle Outi Kerolle, jonka tavallisen oloinen ja lopulta myös uskottavammalta tuntuva Siiri saa kokea suloisen romanssin kunnollisen vartijanuorukaisen kanssa.

Tabuja ravisteleva rakkaustarina

Esittäessään vammaiset tuntevina ja seksuaalisina ihmisinä, elokuva tarttuu reilusti kiinni monesti vaiettuihin ja villaisella painettuihin asioihin. Vammaisen ja terveen ihmisen rakkaustarina ravistelee osaltaan tabuja yhtä lailla kuin vammaiseen kohdistettu seksuaalinen hyväksikäyttö. Vähän kunnioitusta käsittelee vaikeita teemojaan pieteetillä, nostaa esiin kiusalliseltakin tuntuvia aiheita sortumatta kuitenkaan sosiaalipornoiluun.

PÄIVI VALOTIE