Valtakunnallisen levähaittaseurannan luotettavuudessa pahoja puutteita
Sinilevätilanteen seuraaminen
hataran tiedonkeruun varassa
Turun Sanomat 2.7 2009 02:27:33
Valtakunnallisen sinileväseurannan tuloksiin ei välttämättä voi luottaa. Sekalaiset havainnoitsijat, näköhavaintojen tulkinnanvaraisuus ja näytteiden vähäinen määrä tekevät levähaittaseurannasta vähintäänkin epävarman.
Erikoissuunnittelija Harri Helminen Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vesiensuojeluosastolta myöntää, että nykyisestä järjestelmästä löytyy monia aukkoja.
– Peruslähtökohdiltaan systeemi voisi jatkua samana. En osaa kuitenkaan sanoa, miten sitä pitäisi kehittää.
Vuonna 1998 aloitettua valtakunnallista levähaittaseurantaa oltiin jo ajamassa alas viime talvena.
Helmikuussa Suomen ympäristökeskus ilmoitti lopettavansa sinileväseurannat säästösyistä. Pari päivää myöhemmin kuitenkin tiedotettiin, että kyseessä on sekaannus, ja leväseuranta jatkuu vanhaan malliin.
Ympäristöministeriö on kertonut selvittävänsä tämän vuoden kuluessa, miten seurantaa uudistetaan ensi vuodeksi.
Työnjako ei
aina selvillä
Lounais-Suomen alueella on 48 leväseurannan vakiohavaintopaikkaa, joista puolet on sisävesissä ja puolet rannikkovesissä.
– Se olisi päätoimista työtä, jos yksi ihminen kiertäisi viikoittain kaikki havaintopisteet läpi, Helminen selittää.
Seurannan yksi epävarmuustekijä on juuri se, että havaintoja tekevät eri ihmiset, vesialueesta ja paikkakunnasta riippuen joko kuntien ympäristö- ja terveysviranomaiset tai vapaaehtoiset yksityiset havainnoitsijat.
Kesällä havainnoitsijoiden kuuluu ilmoittaa viikoittain havaintonsa ympäristökeskukseen. Aina ei ole kuitenkaan selvää, kenen tehtäviin se kuuluu.
– Esimerkiksi Dragsfjärdinjärven kohdalla ilmeni viime viikolla epäselvyyksiä. Kuntaliitoksien jälkeen työnjako ei ole muotoutunut, ja siksi havainnot tekee nyt yksityinen ihminen, Helminen selittää.
Myös muut kunnissa tapahtuvat muutokset heijastuvat sinileväseurantaan.
– Aukkoja on varmasti muuallakin. Talkoovapaiden ja kesälomien takia havainnoitsijalle ei välttämättä ole aina tuuraajaa.
Havainnot ovat
silmämääräisiä
Leväkukintojen seuranta perustuu silmämääräisiin havaintoihin. Raportoinnissa käytetään neliportaista asteikkoa: ei levää, vähän levää, runsas leväesiintymä ja erittäin runsas leväesiintymä.
Tulosten tulkinnanvaraisuudesta johtuen alueellisten ympäristökeskusten on hankala välittää luotettavaa tietoa levien esiintymistä, määrästä ja haitallisuudesta. Näytteitä käydään ottamassa paikan päällä vain tarpeen mukaan.
Myös kunkin vesialueen lajisto vaikuttaa havaintoihin.
– Esimerkiksi Säkylän Pyhäjärvessä esiintyvä pallosinilevä on helposti havaittavaa, ja näköisyys Pyhäjärvessä on neljä metriä. Köyliönjärvessä taas on eri lajisto ja sakea vesi, jossa näköisyys on vain neljä senttiä, Helminen kuvailee.
Leväseurannan luotettavuuden takeeksi on ehdotettu automaattisia mittareita.
– Se olisi tyyris systeemi. Automatiikkaan siirryttäessä havaintopaikkojen määrä putoisi kustannussyistä karkeasti arvioituna kymmenesosaan. Leasing-sopimusten lisäksi kustannuksia kertyisi laitteiden jatkuvasta huollosta ja kalibroinnista, Helminen toteaa.
Vakioseurannan lisäksi Lounais-Suomen ympäristökeskus kerää toimialueeltaan yksittäisiä levähavaintoja. Myös yksityiset ihmiset voivat lähettää levänäytteitä, kunhan asiasta on sovittu etukäteen ympäristökeskuksen kanssa.
ANNA SAARENOJA