"...naisten kiinnostus maanpuolustukseen on hiipunut. Vielä 1990-luvulla

rauhanturvatehtäviin hakeutuvista 15?17 prosenttia oli naisia, enää

vain viisi prosenttia.

Jukarisen mukaan monet tasa-arvoon liittyvät ongelmat ratkeaisivat,

jos naisia olisi armeijassa vaikkapa 30 prosenttia sotilaista."

Ihan tosi? Boring. Tarvitseeko tähän näitä jukarisia ja heidän niin sanottuja tutkimuksia? Kaikkia vaan tämä inttihomma vaan ei kiinnosta, kuten minua ei niin monet ns."naiselliset" alat. Ihme vääntöä...

mutta naisten asepalvelus on asettunut luonnolliseen tasoonsa nyt kun se ei ole mikään ihme asia enää vaan normaali valinta.

Naiset voisivat useamminkin hakeutua armeijaan jos heille olisi siellä muutakin roolia kuin vain olla "vara"-miehinä. Itse asiassa naiset ehkä sopivat joihinkin sotatöihin paremminkin kuin miehet. Jos esim. ampumaharrastus oluisi naisten keskuudessa yhtä yleistä kuin miehillä, arvelen että menestys olisi paljon miehiä parempi siinä. Muitakin juttuja lie.

Armeijan rooli kasvatuksessa on unohtunut (varmaan osin epäonnistuneiden ja vanhentuneiden metodien takiakin), mutta on hyvä huomata että kun ongelmat nuorten kohdalla kärjistyvät tarpeeksi, armeijankaltainen kuriin ja sopeuttamiseen perustuva koulutus on ainoa tie takaisin yhteiskuntaan. Jenkeissä on hyviä esimerkkejä koulunuorten parissa. Nämä jotka eivät koskaan totu minkäänlaiseen kuriin, hankkivat ongelmia itselleen ennemmin tai myöhemmin tai jäävät syrjään. Mutteivät voi toimia ryhmän tai joukon osana.

Naisillehan tuossa on myös tiettyä oppia, heillä on joskus käsitys että ovat ilman muuta erityisasemassa. Vaikka samaa luuta ja lihaa ovat kuin miehetkin ja samalla tavalla pystyvät ajattelemaankin. Siis ei tarkoita että kuten miehet vaan että kuten tehtävänratkaisija tms.

Perinteisiä rauhanturvatehtäviä ei enää ole ja siinä yksinkertainen syy, ettei naiset niihin enää hae. Väite tai "tutkimustulos" ei pidä siis paikkaansa kun laajennetaan määrään vaikuttavia tekijöitä.