Lauantai 25.6.2016UunoJuhannus

Liitto- ja järjestökenttä tiivistyy

Ammattiyhdistysliike on yrittänyt seurata työnantajien esimerkkiä voimien keskittämisestä.

SAK:hon kuuluvien vientialan ammattiliittojen yhdistyminen kariutui kuutisen vuotta sitten. Myös Teollisuusalojen ammattiliitto Team jäi suunniteltua pienemmäksi.

Ajat ovat muuttuneet. Torstaina neljän teollisuusliiton hallitukset päättivät hyväksyä yhdistymisen. Metallityöväen liitosta, Paperiliitosta, Puuliitosta ja Teamista on tulossa SAK:n mahtiyksikkö. Noin 270 000 jäsenellä se ohittaa Palvelualojen ammattiliiton Pamin ja Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n.

Liittojen on tarkoitus yhdistyä syksyllä 2017. Edessä on puolentoista vuoden tiivis valmistelukausi, jonka aikana kiistakysymyksiä riittää ratkottavaksi.

Työn kuva, luonne ja ammattikuntien rajat ovat muuttuneet monilla työpaikoilla sitten vuoden 2009. Viime vuosikymmenellä alkaneesta talouskriisistä ei ole toivuttu, työttömyys sekä pätkä- ja osa-aikatyöt ovat heilutelleet työmarkkinoita, samoin globalisaatio ja kilpailukyvyn kohottamisen vaatimukset.

Ammatillisessa edunvalvonnassa tarve entistä leveämmälle selkänojalle on olemassa.

Lisäksi työmarkkina- ja yhteiskuntasopimusneuvotteluiden lähtökohtana on, että vastaisuudessa vientialat määrittelevät palkankorotustason. Ehompi liitto vastaisi näihin haasteisiin.

Ratkaisu, jossa neuvotteluosapuolia on entistä vähemmän, sopisi mainiosti myös työnantajille. Tosin ratkaisematta on, mistä vastaisuudessa neuvotellaan keskusjärjestöjen, mistä liittojen tasolla ja mistä työpaikoilla.

Uuden keskusjärjestön synty ei ole kirkossa kuulutettu. SAK:n yhdentyvissä teollisuusliitoissa voidaan kysellä, mihin uutta keskusjärjestöä tarvitaan, kun omat voimat ovat riittävän väkevät.

Epäröintiä on myös STTK:n puolella. Julkisten hoito- ja palvelualojen sekä yksityisten teollisuusliittojen intressit eivät työmarkkinoilla välttämättä kohtaa. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton ärhäkkä rooli ei kaikkia kumppaneita miellytä. Osa vieroksuu STTK:n neuvottelukulttuuria, jonka pelätään myötäilevän liikaa hallituksen ja työnantajien kilpailukykynäkemyksiä.

Ennen lopullisia päätöksiä on vielä hyvä tilaisuus pohtia, kuinka hajanaiseen ja moniportaiseen rakenteeseen ay-liikkeen varat ja jäsenmaksut riittävät. Sitäkin sopii pohtia, mikä on keskusjärjestöjen rooli vahvojen liittojen ja paikallisen sopimisen puristuksessa.

ts.paakirjoitus@ts.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.