Tiistai 20.2.2018Heli, Helinä, Heljä, Hely

Kolmen ministerin voimalla

Merkittävä osa maakuntien ja niiden suurimpien julkisten toimijoiden edunvalvontamahdollisuuksista ja -kyvyistä perustuu toimivaan yhteistyöverkostoon ja avoimeen vuorovaikutukseen valtakunnan keskushallinnon kanssa.

Vaikka yhteistyöverkostojen on ulotuttava kaikille tasoille, tärkeimpiä ovat kontaktit ministeriöihin ja ministereihin. Tai kuten maakuntajohtaja Kari Häkämies (kok) asian tiivistää, maakunnan hankkeiden edistämisen ehdoton edellytys on poliittinen voima, omat ministerit (TS 4.2.).

Varsinais-Suomi on ollut edustettuna hallituskokoonpanoissa milloin niukemmin, milloin kattavammin. Mauno Koiviston (sd) kakkoshallituksessa 1979–1982 oli neljä ministeriä Varsinais-Suomesta. Yhtä monta oli hetken aikaa Harri Holkerin (kok) hallituksessa vuosikymmen myöhemmin. Matti Vanhasen (kesk) kakkoshallituksessa varsinaissuomalaisministerien määrä putosi lopulta yhteen.

Kun nykyinen hallitus toukokuussa 2015 aloitti, Varsinais-Suomesta mukana oli yksi ministeri. Kokoomuksen Petteri Orpo kantoi sisäministerin salkkua.

Kun Orpo voitti puolueen puheenjohtajakisassa Aleksander Stubbin, myötäjäisinä tuli valtiovarainministerin salkku ja Perussuomalaisten hajottua vielä pääministerin sijaisen asema. Kesällä 2017 Annika Saarikko (kesk) peri peruspalveluministerin tehtävän Juha Rehulalta (kesk).

Perussuomalaisten hajoaminen tarkoitti myös sitä, että varsinaissuomalainen Maria Lohela (sin) joutui luopumaan eduskunnan puhemiehen paikalta sisäministeri Paula Risikon (kok) hyväksi.

Kokoomuksen ministerikierrätyksessä Kai Mykkänen siirtyi sisäministeriksi ja lietolainen suuren valiokunnan puheenjohtaja Anne-Mari Virolainen Mykkäsen tilalle ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi.

Hallituksessa on runsaan vuoden ajan kolme ministeriä Varsinais-Suomesta, jos Juha Sipilän (kesk) kokoonpano huhtikuun 2019 vaaleihin saakka jaksaa sinnitellä. Myös puolueiden, eduskuntaryhmien ja valiokuntien johdossa on vankka varsinaissuomalainen edustus. Jos politiikan tähtikarttaa hiukan uskaltaa tulkita, hyvään edustukseen on edellytyksiä seuraavallakin vaalikaudella.

Siltarumpupoliitikoille ei hallituksessa ole käyttöä. Koko maan ja välillä Euroopan unioninkin etujen ajaminen ei kuitenkaan voi tarkoittaa oman vaalipiirin häveliästä unohtamista.

Avainpaikoista on hyötyä vain, jos eri puolueista olevat ministerit ja kansanedustajat kykenevät yhteistyöhön. Viime vuosina Varsinais-Suomessa on aika hyvin kyetty. Tunnin junan, korkeakoulujen aseman vahvistamisen ja positiivisen rakennemuutoksen hallinnan kaltaisissa, koko Suomea hyödyttävissä asioissa tarvitaan poliittista voimaa, osaamista ja yhteistyötaitoja.

ts.paakirjoitus@ts.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Pääkirjoitukset