Maanantai 18.12.2017Aapo, Aappo, Rami

Satavuotias Suomi juhlansa ansainnut

Noin 650 vuotta osana Ruotsia. Venäjän autonomisena suuriruhtinaskuntana 109 vuotta. Kansakuntana kansakuntien joukossa, itsenäisenä valtiona tasan sata vuotta.

Suomen valtiollista historiaa voi jäsennellä monella tapaa. Osa niistä on epähistoriallisia, jälkikäteen rakenneltuja kehityskulkuja kohti vääjäämätöntä suvereenisuutta.

Sata vuotta sitten Suomi onnistui käyttämään hyväkseen ensimmäisen maailmansodan, Venäjän keisarivallan kukistumisen ja vallankumousten avaaman ikkunan, josta ulos tuli uusi eurooppalainen tasavalta. Suuriruhtinaskunta oli Venäjän kehittynyttä osaa, jolla oli Ruotsin aikainen lainsäädäntö ja itsenäisyyttä olennaisesti pohjustavat instituutiot eduskuntaa ja keskuspankkia myöten. Sorto- eli venäläistämiskausina niitä painettiin alas, muttei saatu hengiltä.

Uusi tasavalta oli hauras, riitaisa, jakautunut ja köyhä. Itsenäisyysjulistus hyväksyttiin äänin 100–88 olosuhteissa, jotka enteilivät sisällissotaa.

Sitä ei tarvinnut odottaa edes kahta kuukautta. Sodan jäljet olivat armottomat. Arvet näkyivät pitkään, osa kantaa niitä sielussaan vieläkin.

Jotakin Suomen ja suomalaisten vahvuudesta kuitenkin kertoo, että punaisen ja valkoisen terrorin, valtiomuoto- ja kielitaistelujen, oikeistoradikalismin kauden ja maailmanlaajuisen laman kurimuksista huolimatta Suomi kykeni yhtenäisenä käymään ulkoista uhkaa vastaan loppuvuodesta 1939.

Sodista selviäminen ja itsenäisyyden säilyttäminen oli monen tekijän summa, mutta ilman suomalaisten sotilaiden maanpuolustustahtoa ja -kykyä ja valtiojohdon päättäväisyyttä valtiollisen historian kehityskulku olisi ollut aivan toisenlainen. Suomalaisia sankarivainajia kunnioitetaan tänään täydestä syystä.

Alueluovutuksineen, sotakorvauksineen, Hangon ja Porkkalan vuokra-alueineen ja yya-sopimuksineen sotien jälkilasku oli raskas niin taloudellisesti kuin poliittisesti.

Neuvostoliiton painostuksesta ja vaaran vuosista huolimatta Suomi kykeni säilyttämään läntisen yhteiskuntajärjestyksensä. Edustuksellinen demokratia ja markkinatalous toimivat – joskus rimaa hipoen, joskus paremmin.

Vuonna 1948 solmittu yya-sopimus kiistatta rajoitti Suomen suvereniteettia, mutta mahdollisti liikkumatilan myös länteen. Presidentit Juho Kusti Paasikivestä Urho Kekkoseen opettivat suomalaisille poliittisen realismin tajua. Idänkaupan luoma talouskasvu helpotti sopeutumista.

Neuvostoliiton ja itäblokin romahdettua Suomen liikkumatila leveni. Vuodesta 1995 Suomen paikka on ollut lännessä, osana Euroopan unionia. Suomi ei ole enää puolueeton maa.

Sotilaallisesti Suomi on yhä liittoutumaton. Uskottavaan itsenäiseen puolustukseen, Nato-kumppanuuteen, EU-jäsenyyteen ja muun muassa Ruotsin, Britannian ja Yhdysvaltain kanssa solmittuihin kahdenvälisiin sopimuksiin perustuva turvallisuus- ja puolustuspolitiikka saa kansalaisilta vankkumattoman tuen.

Sadassa vuodessa Suomesta on tullut monella mittarilla menestystarina. Suomi saa toistuvasti tunnustusta peruskoulusta, kilpailukyvystä, korruption vähäisyydestä, viranomaistoiminnan luotettavuudesta, tasa-arvosta ja vaikkapa hyvinvoinnin jakautumisesta ja ympäristönsuojelusta.

Kehut eivät tarkoita, etteikö ongelmia yhä olisi. Työttömyyttä on liikaa, samoin syrjäytyneitä vanhuksia ja kouluttamattomia nuoria. Alueellinen epätasa-arvoisuus vaivaa niin maakuntia kuin kaupunkien osiakin. Julkinen talous on velkaantunut, kestävyysvaje uhkaa paheta sosiaali- ja terveysmenojen kasvaessa. Listaa voisi jatkaa pitkään.

Itsenäisyyden ensimmäinen vuosi opetti, että jyrkät sosiaaliset ja poliittiset jakolinjat vievät perikatoon. Niitä ei pidä tieten tahtoen syventää. Suomea on rakennettava edelleen yhdessä, demokratiaan, oikeusvaltioon, sananvapauteen, tasa-arvoon, kansainvälisyyteen ja kanssaihmisistä välittämiseen uskoen.

ts.paakirjoitus@ts.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Pääkirjoitukset