Maanantai 21.5.2018Kosti, Konsta, Konstantin

Toiveissa vakaa vallansiirto

Lopulta on tervaskannonkin annettava periksi. Zimbabwea 37 vuotta hallinnut Robert Mugabe (93) jätti eroilmoituksensa keskiviikkoiltana. Paljon myöhemmäksi ei eroa olisi voinut lykätä, sillä parlamentti oli samaan aikaan käsittelemässä Mugaben asettamista virkasyytteeseen.

Valtaan kaksin käsin takertuneella Mugabella ei ollut enää vaihtoehtoja, sillä hallitseva Zanu-PF -puolue oli jo erottanut hänet puheenjohtajan paikalta. Armeija piti Mugabea kotiarestissa ja valvoi järjestystä pääkaupunki Hararen kaduilla.

Mugaben lähtölaskenta käynnistyi 6. marraskuuta, kun hän erotti varapresidentti Emmerson Mnangagwan tehtävistään. Myös varapresidentin lähipiiriä savustettiin hallinnosta ja puolueesta.

Mnangagwa (75) on Mugaben pitkäaikainen liittolainen ja puoluetoveri jo sisällissodan ajoilta. Mugaben ilmeisenä tarkoituksena oli tehdä vaimostaan Grace Mugabesta seuraajansa.

Mugabe saavutti kansallissankarin maineen Zimbabwen itsenäisyystaisteluissa, joissa Britannian siirtomaasta Etelä-Rhodesiasta tuli 1965 valkoisen vähemmistön johtama Rhodesia ja 1980 Zimbabwe. Viime mainitusta vuodesta lähtien maalla on ollut vain yksi johtaja. Mugabe on kerännyt kiitosta itsenäisyysliikkeen aikaisesta toiminnastaan laajalti Afrikassa ja vähän muuallakin.

Itsenäisyyssankarista kehkeytyi kuitenkin itsevaltainen ja demokratiaa halveksiva diktaattori, joka siirsi poliittiset vastustajansa väkivalloin syrjään. Vastustajiensa rankaisussa hänellä oli apunaan turvallisuusministeri, sittemmin varapresidentiksi noussut Mnangagwa.

Mugaben valtakautena entisestä Afrikan vilja-aitasta tuli hyperinflaatiosta, köyhyydestä ja poliittisista vainoista kärsivä hylkiövaltio, jolla ystäviä oli vähän. Valkoisten viljelijöiden maiden pakkovaltaukset romahduttivat maataloustuotannon.

Samaan aikaan Mugabe vaimoineen ja lähipiireineen keräsi itselleen valtavia omaisuuksia. Miljoonat zimbabwelaiset ovat muuttaneet vainoja ja köyhyyttä pakoon Etelä-Afrikkaan, monet kauemmaksikin.

Uusi presidentti Mnangagwa vannoo virkavalansa perjantaina. Siihen saakka todellista valtaa käyttää armeija – käyttänee pitkälti sen jälkeenkin.

Toivottavasti uusi presidentti ei edeltäjänsä tavoin tarraudu valtaan, vaan ryhtyy vakauttamaan maan politiikkaa ja ennen kaikkea korjaamaan katastrofaalista taloustilannetta.

Ylimenokauden jälkeen Mnangagwan tehtävänä on järjestää uudet ja läpivalaisun kestävät presidentinvaalit. Jotta Zimbabwe pääsisi takaisin jaloilleen, se tarvitsee apua talouden ja demokraattisten instituutioiden tukemisessa. Apua on lupa odottaa niin naapurimailta kuin Euroopastakin.

Uusia epävakauden tai sotilashallinnon maita ei Afrikkaan kaivata.

ts.paakirjoitus@ts.fi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Pääkirjoitukset