Suomi 1949-kolumni
Veli Junttila:
Kemin kapinan jälkipuinti

Kemin kapinaan osallistuneiden lakkolaisten pidätykset alkoivat heti veritorstain 18.8. 1949 iltana. Ensimmäisenä pidätettiin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Lahja Antero Heikkilä, joka oli kulkenut päivällä jokisuulle marssineen kulkueen eturivissä. Heikkilällä kerrotaan olleen asekin taskussaan.

Muutaman lähipäivän aikana pidätettiin kolmisenkymmentä henkilöä, joukossa myös Eero Hautojärvi, jonka väitettiin Skp:n määräyksestä tulleen Kemiin johtamaan kenttätoimintaa. Hautojärvi oli toiminut sekä Valpossa että korkealla paikalla Helsingin liikkuvassa poliisissa.

Tutkinta laajeni jatkuvasti ja käsinkirjoitettuja kuulustelupöytäkirjan sivuja syntyi 7 360 sivua ja nauhoitettuja kuulustelutekstejä lähes 15 000 metriä.

Kemiin saapui pian korkeita Skp:n ja Skdl:n johtajia, mm Aatos Virtanen ja Tuure Lehén. He kävivät poliisitarkastaja Osmo Lampelan luona ilmeisesti peräämässä Kemissä takavarikoituja Skp:n papereita sekä myös SNS:n autoa, joka oli takavarikoitu rikoksen välikappaleena, koska sen kovaäänisellä oli yllytetty kansaa kapinaan.

Poliisin haltuun ottamiin papereihin sisältyi myös "vallankaappaussuunnitelma", jonka perusteella piti käynnistää vallankumouksellisen tilanteeseen johtava hulinointi useissa kaupungeissa.

Skdl-kommunistit ottivat 19.8. yhteyttä presidentti J. K. Paasikiveen ja vaativat oikeita syyllisiä - ministerijohtoa ja poliisia - edesvastuuseen ja pidätettyjen vapauttamista. Paasikivelle tuli runsaasti muita viestejä ja kirjelmiä pidätysten johdosta, jopa Dahomeyn Demokraattisen Afrikkalaisen yhtenäisyysliikkeen naiskomitealta, kertoo Juhani Salminen Kemin kapinaa käsittelevässä kirjassaan.

Kommunistit pelottelivat myös, että Neuvostoliitto on tulossa avuksi, jotkut kellokkaat vihjailivat, että Sallan kautta tai Porkkalasta. Väitetty Skp:n vallankumouksellinen liikehdintä sai veriuhreista uutta puhtia ja seurauksena oli myös laaja lakkoaalto eri puolilla maata, myös Turussa. Sosiaalidemokraattien "varapoliisien" tiedetään olleen mm. Tampereella valmiina vastatoimiin.

Myöhemmissä tutkimuksissa ei ole löydetty yksiselitteistä näyttöä vallankumousaikeista - saati venäläisten tuesta. Paasikiven päiväkirjoista on syyskuulta 1949 löytynyt merkintä, jonka mukaan Aarre Simonen on näyttänyt presidentille raportteja vallankumousaikeista. Simonen oli luvannut raporteista kopiot Paasikivelle, mutta ainakaan Juhani Salminen ei ole löytänyt niitä Paasikiven arkistosta.

Kemi oli julistettu poikkeustilaan, joka kesti muutaman päivän. Lakko ja lakkoliikkeet murtuivat vähitellen. Jo 22.8. lakkolaiset saavuttivat merkittävän voiton, kun hallitus totesi Kemi-yhtiön olleen väärässä muuttaessaan yksipuolisesti voimassaollutta palkkasopimusta. Palkanalennukset peruutettiin työnantajaliiton vastustuksesta huolimatta, koska hallituksella oli siihen valtuudet palkka- ja hintasäännöstelyn nojalla.

Valtioneuvosto edellytti samalla, että työläiset palaavat töihinsä viimeistään 24. elokuuta.

Kommunistien järjestämien lakkojen seurauksena SAK erotti aluksi neljä ja myöhemmin vielä kolme jäsenliittoa. Liitot olivat Rakennustyöläisten liitto, Kuljetustyöntekijäin liitto, Metsä- ja uittotyöväen liitto, Elintarviketyöläisten liitto, Kiinteistötyöntekijäin liitto, Muurarien liitto ja Sukeltajaliitto.

Myöhemmin syksyllä viisi erotetuista palasi takaisin luvattuaan noudattaa enemmistön päätöksiä tulevaisuudessa. Ulkopuolelle jäivät Kuljetustyöväen liitto ja Metsä- ja uittotyöväen liitto, jotka hajosivat myöhemmin muihin liittoihin.

Kemin kapinasta ja muista siihen liittyvistä teoista asetettiin syytteeseen 127 henkilöä. Näistä rangaistuksiin tuomittiin 97 henkilöä. Kapinasta syytettiin 91 henkeä, joista tuomittiin 61. Ankarin tuomio oli vuoden ja neljän kuukauden kuritushuonerangaistukseen.

Myös sisäministeri Aarre "Sapeli" Simosta vaadittiin Skdl:n kansanedustajien taholta vastuuseen, koska hän oli antanut poliisille käskyn Kemijokisuun padolle marssivan lakkolaisjoukon hajottamiseen. Perustuslakivaliokunnalle tehty esitys ei johtanut toimenpiteisiin.

Loppuvuodesta 1949 Fagerholmin hallitus antoi esityksen kapinasta ja väkivallasta tuomittujen lakkolaisten armahtamisesta.

Lakiesitys annettiin eduskunnalle alkuvuodesta 1950 Urho Kekkosen ensimmäisen hallituksen aikana. Myös presidentti J.K. Paasikiven puoltama laki hyväksyttiin 28.3.1950.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Pääkirjoitukset