Lauantai 16.12.2017Auli, Aulikki, Aada

Erityiskorvaus ei ilmennä
kilpirauhassairauksien yleisyyttä

Turun Sanomien artikkelissa ”Yleistyykö kilpirauhasen vajaatoiminta?” (TS 1.10.) endokrinologian toimialajohtaja Pasi Salmela toteaa, että Suomessa on uusi asia se, että noin 100 000 henkilöä käyttää kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitystä, vaikkei heillä ole oikeutta lääkkeiden erityiskorvattavuuteen.

Kelan tilastojen mukaan vuonna 2012 kilpirauhasen vajaatoimintaan sai tyroksiinilääkitystä noin 270 000 potilasta. Näistä vain noin 30 prosentilla eli vajaalla 85 000 potilaalla lääke on erityiskorvattava. Kelan tilastojen mukaan suhde on ollut likimain sama jo vuosia.

Erityiskorvaus edellyttää lääkärin kirjoittamaa B-lausuntoa. Se, miksi noin 70 prosentilla vajaatoimintaa sairastavista ei ole B-lausuntoa, johtuu pääosin kahdesta syystä. Ensinnäkin lääkärit ovat haluttomia kirjoittamaan lausuntoa, koska potilaan saama taloudellinen hyöty on minimaalinen ja lausuntojen kirjoittaminen verottaa lääkäreiden kiireistä työaikaa. Toiseksi B-lausunto maksaa potilaalle useita kymmeniä euroja, mistä syystä useimmat eivät halua maksaa summaa, koska kestää vuosia, ennen kuin edullisen tyroksiinihormonin erityis- ja peruskorvauksen erotus kattaa lausunnon kulut.

Ei kuitenkaan sovi epäillä, ettei suurimmalla osalla lääkitystä saavista potilaista olisi kyse kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Suomen Kilpirauhasliiton potilailta saaman palautteen mukaan Kela evää erityiskorvausanomuksen tapauksissa, joissa potilaalla on aloitettu tyroksiinilääkitys kilpirauhasarvojen ollessa viitearvojen sisällä. Tällainen tiukka tulkinta saattaa potilaat eriarvoiseen asemaan korvauksissa.

Yhtä tärkeää kuin kilpirauhasarvojen tulkitseminen on potilaan oireiden kuuntelu ja huomioiminen päätettäessä lääkityksen aloittamisesta. Muun muassa endokrinologian erikoislääkäri, professori Matti Välimäki on useassa yhteydessä vuosien varrella todennut – viimeksi syyskuussa Studio 55:ssä – että vaikka kilpirauhasarvot olisivatkin juuri ja juuri viitteiden sisällä, on päätöksessä hoitokokeilun aloittamisesta huomioitava potilaan vajaatoimintaan viittaavat oireet.

”Muotidiagnoosit” ja itsestään ohi menevä vajaatoiminta ovat erittäin marginaalinen ilmiö kilpirauhassairauksissa eikä ole todellakaan syytä lähteä vähättelemään kroonista vajaatoimintaa sairastavien sairauden todenperäisyyttä.

Useat endokrinologitkin ovat todenneet vajaatoiminnan olleen vielä joitakin vuosia sitten alidiagnosoitu sairaus. On vain hyvä, että sairautta tutkitaan aikaisempaa herkemmin. Näin hoitoon pääsy varhaistuu ja voidaan ehkäistä vakavammat seuraukset kuten lapsettomuus tai sydänsairaudet. Sen sijaan perusterveydenhuollon asiantuntemusta vajaatoiminnan diagnosoinnissa ja hoidoissa on syytä reippaasti lisätä lääkäreiden täydennyskoulutuksella, koska vajaatoimintapotilaat hoidetaan pääosin perusterveydenhuollossa.

Asta Tirronen, toiminnanjohtaja,
Suomen Kilpirauhasliitto ry

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijoilta