Torstai 22.2.2018Tuulikki, Tuuli, Tuulia, Hilda

Lukijalta: Työelämä ja tutkimustyö
tarvitsevat toisiaan

Kaksi vuotta sitten tuskailin tutkimussuunnitelmani parissa. Aikaisemmista tutkintotavoitteisista opinnoista oli kulunut jo pidemmän aikaa. Graduni pölyttyi varastossa ja niin oli myös tutkimussuunnitelmani tekemiseen tarvittava osaaminen pölyttynyt.

Onnekseni löysin sopivat ohjaajat, jotka auttoivat tutkimussuunnitelmassani eteenpäin ja sain sen siihen pisteeseen, että olen valmis toteuttamaan sitä.

Elokuun alussa minusta tuli tohtorikoulutettava virallisesti. Mikä maailma siitä avautuikaan. Mielenkiintoisia kursseja tutkimukseen tekemiseen, vahvaa verkostoitumista, pääsy helposti artikkelien maailmaan ja ennen kaikkea tutkimusyhteisöstä ja ohjaajilta saatu tuki.

Olen ymmärtänyt, että en ole ainutlaatuinen tässä tilanteessa. Olen kohdannut kanssakulkijoita, jotka ovat olleet mukavan tovin työelämässä.

Yliopisto-opinnot maisteritasolla ovat olleet innostavia ja niissä on kohtalaisesti menestynyt. Tutkimuksen tekemisestä on nautittu, mutta sitten työelämä vei muualle kuin tutkimuslaitokseen tai yliopistoon.

Useampi vuosi on mennyt poissa tutkimusmaailmasta ja sitten työn ohessa, omasta työstä tai muuten vaan ajatuksia hautomalla syntyy ajatus siitä, että haluan toteuttaa tutkimukseni, ja siitä ajatuksesta ei pääse eroon. Silloin on tartuttava toimeen, mutta reitti tohtorikoulutettavaksi ei ole helppo.

Sen ei tarvitsekaan olla helppo, mutta paljon olisi asioita, jotka voisivat olla helpottamassa muualta pienen tauon jälkeen tutkijanuralle tähyäviä henkilöitä.

Olisiko siinä ideaa, että tarjolla olisi avoimia kursseja tutkimussuunnitelman tekemisestä, tiedon etsinnästä kirjoittamiseen? Ei syventävää pakettia, mutta pientä virikettä, joka voi aukaista niitä lukkoja, jotka muualta tulevat tutkijanraakileet haluaisivat avata.

Tutkimuksen ja työelämän yhteistyöstä voidaan puhua avoimesti myös perustutkimuksen tekijöiden kanssa. Asian ei pitäisi olla arvottavan jakava, vaan mieluummin yhdistävä ja erilaiset taustat rikkautena näkevä mahdollisuus.

Uskon, että työnantajat ja työelämä olisivat myös innokkaampia aloittamaan tutkimuskentän kanssa tiiviimmän yhteistyön, jos työntekijöille olisi selviä paketteja ja reittejä tutkimusmaailmaan. Onneksi tulee avuliaita ohjaajia, paikkoja ja aikoja, jolloin näitä mahdollisuuksia löytyy myös meille muualta työelämästä tuleville ja tutkimuksesta innostuville.

Työelämä tarvitsee tutkimusta ja tutkimus tarvitsee monenlaisista taustoista tulevia tekijöitä. Isot pyörät eivät pyöri, jos vain piiri pieni pyörii.

Kalle Vihtari

Opinto-ohjaaja

Lapin yliopisto, Yhteisöt ja muuttuva työ -tohtoriohjelma

2017–2018 vieraileva opiskelija Maltan yliopistossa

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijoilta