Torstai 22.2.2018Tuulikki, Tuuli, Tuulia, Hilda

Lukijalta: Maailma kuntoon puheilla ja teoilla

Toisista ihmisistä välittämisestä, solidaarisuudesta, on puhetta viime aikoina piisannut. Äänensä kuuluville (median uutiskynnyksen yli) ovat saaneet niin piispat, poliitikot, tutkijat kuin valtakunnan kermatkin.

Yhteistä näille on se, että kaikki luukuttavat tekevänsä tai ainakin luovat myönteistä silmänluontia yhteishyvään. Toiset jopa profiloivat muitten elintasoa, kulutuskäyttäytymistä. Hallinnolliset toimintajärjestelmät ja niitten edustajat jäsentävät ihmisten hyvinvointia merkittävästi.

Oikeutus samppanjaan ja sviitteihin löytyy palkkatyölle perustuvasta yhteiskunnasta. Suomalainen yhteiskuntamme perustuu palkka-asteikolle ja palkkatyötä tekevät ovat oikeutettuja yhteiskunnassamme tietynlaiseen etuasemaan.

Toisaalta kaikki eivät ole johtajia tai vaikkapa suojatyössä. Duunareitten sähkö- ja hammaslääkärimaksut voivat paradoksaalisesti päätyä perinnän kautta ulosottoon.

Itselläni on melkein kymmenen vuoden kokemus vapaaehtoistyöstä auttamisjärjestössä ilman palkkatuloa tai (saatuja) resursseja. Kyse on perheemme perustamasta Operaatio Ruokakassista, joka toimii tänä päivänäkin.

Mukana on ollut luonnollisesti satoja ihmisiä hihojaan käärimässä ja työtä tekemässä. Nimeltä mainitsisin Markku Järvenpään ja Rene Honkaisen. Tästä lähtökohdasta rohkenen muutaman sanasen sanoakin.

Käytännössä diakonis-sosiaalinen työ on ollut ruoanjakoa (iso kiitos kaupoille, jotka saatiin lobbaamalla ruoan lahjoittajiksi), tiedotusta, isojen tapahtumien järjestämistä, konsertteja, seminaareja, luennointia, logistiikkaa, yhteiskunnallista vaikuttamista, työllistämistä, konsultointia.

Avuntarvitsijoita on uskomattoman paljon.

Operaatio Ruokakassin työ ei ole ollut minän brändäämistä eikä rahoitusten turvin tehtyä työtä, ja silti sen työn tulokset voisivat olla vertailtavissa minkä tahansa vastaavan rahoituksilla toimivan organisaation kanssa.

Tällaisia hankkeita on aivan varmasti Suomessa paljon, mutta näistä ruohonjuuritason toimijoista media ei kerro tai tiedä.

Minun aikanani kukaan kyseisessä järjestössä ei saanut palkkaa ja kaikki tarvittavat resurssit hommattiin itse. Esimerkiksi kuorma-auton, telttakatoksen ja vuokratilan hommaamiseen piti tehdä ihan oikeasti duunia.

Kiitos luonnollisesti kuulunee (sadoille) hyville ihmisille ja Jumalalle. Viimeksi mainittua voinee tässä työssä pitää kaikista tärkeimpänä vaikuttimena.

Työ voikin perustua arvorationaaliseen toimintaan, todellisin tuloksin ja teoin.

Näin ollen olisi tarkoituksenmukaista avata kulisseja ja tarkastella, millaisessa ympäristössä jokin yksilö, yhteisö tai järjestö toimii. Mitä muita toimijoita on vaikuttamassa siihen kenttään – edistävästi tai vaikeuttavasti – jossa liike toimii?

On paikallaan pohtia hyvinvointipalveluiden toimijoita ja keskustelijoita: yhteistyö tai kilpailu näiden kanssa, viranomaiset, yritykset, puolueet, media. Miten muiden toimijoiden toimintakäytänteet lisäävät tai vähentävät avun tarpeessa olevia.

Julkisella sektorilla ja järjestöjenkin tarjoamilla palveluilla lienee yhteiset ja samat tavoitteet: yhteisöllisyys, hyvinvointi, hyvän mielen ylläpitäminen ja toimintakyvyn säilyttäminen.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja kirkon diakoniatyön tulosten arvioinnilla päästäisiin ehkä nykyistä kattavampaan elinolojen typologisointiin ja tätä kautta oikeudenmukaisempiin ja tehokkaammin kohdennettuihin sosiaalipoliittisiin toimenpiteisiin.

Haastankin eri instanssit ja toimielimet näkemään myös toisella tapaa todellisuutta, arvioimaan tuloksellisuutta ja tehtyä työtä. Näytöt tehdystä työstä kertovat myös suoraan tekijöittensä toimintaa ohjaavista arvoluokituksista: ekologisuus, oikeus, mahti vai joillain jopa sosiaalisuus? 

Saattaakin paradoksaalisesti olla, että auttamisesta on tullut projekti tai hanke sen sijaan, että se olisi vain auttamista.

Mammuttiorganisaatiot, jotka toimivat rahoitusten turvin, eivät välttämättä ole niitä, jotka onnistuvat parhaiten itse auttamisessa. Miten se oman elämämme reflektointi sopiikaan yhteen puheitten kanssa?

Katja T. Ärling

Yhteiskunta- ja kasvatustieteellisten aineitten lehtori

Novida, Loimaa

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijoilta