Veteraanin iltahuuto – kuuleeko kukaan?

Synnyit suureen perheeseen, jossa vanhemmat rakensivat uutta elämää Amerikassa hankituilla ansioilla. Lähdit 18-vuotiaana rintamalle ja palasit kotiin haavoittumatta, joskin sodan aikaiset jäljet fyysisessä olemuksessa. Työtä pelkäämättä, voimia säästämättä lähdit rakentamaan kovia kokenutta isänmaata. Perustit perheen ja pitkän työurasi teit metalliteollisuudessa.

Iän tuomien sairauksien myötä kuntosi huononi ja jouduit turvautumaan läheisten hoivaan. Arkea muovasi riippuvaisuus toisista ja elämänpiirin rajoittuminen. Koti oli silti turvapaikka, josta oli aina vaikea poistua.

Voinnin heikentyessä läheishoiva vaati tuekseen myös kotiin annettavia yhteiskunnan palveluja, joista ajoittain oli taisteltava. Hoidettavan asiantuntijoina omaiset tiedottivat sairaudentilan muutoksista hoitoon osallistuvia tahoja.

Omaisten tiedon huomiotta jättäminen, muut tiedon kulun puutteet sekä jatkuvasti vaihtuva hoitohenkilökunta eivät antaneet hoitovastuussa olevalle taholle mahdollisuutta vastata voinnissa tapahtuviin muutoksiin. Omaisten ja hoidettavan huolen yhä kasvaessa nousi esiin pelko: kuuleeko kukaan?

Koti-päivystys-sairaala-terveyskeskus -kierteen ja omaishoitajan uupumisen seurauksena jäi ainoaksi vaihtoehdoksi hakea hoidettavalle kodin ulkopuolista hoitopaikkaa.

Tähän prosessiin liittyvän byrokratian kierteissä heräsi kysymyksiä viranhaltijoiden ja lainlaatijoiden toiminnasta avun tarpeessa ja jaksamisen äärirajoilla taistelevien 90-vuotta täyttäneiden isänmaan rakentajien suhteen.

Mitä ovat itsenäisyyspäivän puheet, juhlat ja ansiot, joiden merkityksen soisi näkyä arjen käytännössä? Kuuleeko kukaan?

Kolme kuukautta kestävä odotus oli liikaa omaishoitajalle. Veteraanin siirtyessä hoitokotiin hoidettavan asemaan siirtyi myös puoliso. Vihkikaava muuttui muotoon "kunnes pitkäaikaishoito teidät erottaa…"

Yhteiskunnan ja hoitopalveluiden arvoperusta ja toimintamalli aikaansaivat niin omaisten kuin hoidettavan pohdintaa hoidon priorisoinnista sekä hoitotyöntekijöiden asenteista.

Hoitovastuun siirtyessä viralliselle hoitotaholle omaisia tarvittiin huolehtimaan hoidettavan oikeuksista kyllin hyvään hoitoon. Omaisten arvostama asiallinen ja rakentava keskustelu vastapuolen kanssa ei ollut itsestään selvää.

Veteraanin monet sairaudet vaativat usean hoitotahon yhteistyötä, jossa erityisesti tiedonkulun ongelmat vaikeuttivat hoidon toteutusta.

"Ylihuolehtivan" tai "hankalan" omaisen kysymyksiin oli helpompi jättää vastaamatta kiireeseen, sijaisena oloon, lomalta paluuseen yms. vedoten.

Hoitajan kutsuun liittyvä, veteraanin niin usein esiin tuoma alistunut ajatus "eivät ne tule..." kuvasti hoidettavan perusturvattomuutta siitä, kuuleeko kukaan?

Vietit Suomen 100-vuotisitsenäisyyspäivää 2017 osastohoidossa taistellen sitkeästi elämästä ja selviytymisestäsi. Voinnista huolimatta tahdoit seurata televisiosta itsenäisyyspäivän juhlaseremoniaa. Arvostit ja kunnioitit loppuun asti rakastamaasi ja rakentamaasi maata sekä sen itsenäisyyttä.

Teit vielä matkan takaisin hoitokotiin. Sairaudesta uupuneena toiveenasi oli päästä kaipaamaasi taivaan kotiin. Parin päivän kuluttua totesit "kaikki hyvin" ja lähdit sylistäni taivaan jouluun.

Kukkia avonaiseen hautaan heittäessään pieni lapsenlapsemme huuteli vielä isopapalle: "Ole sitten pappa varovainen siellä taivaassa!" Enää ei esitetty kysymyksiä, enää ei odotettu vastauksia – taivas oli kuullut!

Kuoleman aikaansaama suru ei ole vielä lauhtunut. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin syvä kiitollisuus siitä, mitä olemme läheisinä, mutta myös hoitoalan ammattilaisina oppineet oman veteraanimme elämästä.

Veteraanimme hoitoon liittyvät kokemukset ja tunteet ovat yhä enemmän avanneet silmiä koko hoidettavien kohderyhmän sekä läheisten tarpeille.

Kiitämme monista terveyden- ja sairaanhoidon toiminnoista. Silti edelleenkin moni hoitotyön osa-alue toimii "heikkona lenkkinä" kokonaisuutta hajottaen.

Ikääntyminen, sairaudet sekä kuolema on hyväksyttävä, mutta ei hoidon laiminlyöntejä. On paljon eri-ikäisiä hoidettavia, jotka eivät kykene vaikuttamaan oikeuksiinsa ja joilla ei ole ketään puolestapuhujaa.

Keskustelua eutanasiasta ei tarvittaisi, jos käytettävissämme olisi riittävän laadukas, ihmisarvoon ja potilaan oikeuksiin perustuva oireenmukainen hoito.

Vetoamatta taloudellisiin tai henkilöstöresursseihin, miten sinä sosiaali- ja terveydenhuollon toimija vastaat hoidettavan tai läheisen huutoon "kuuleeko kukaan?"

Lähiomaiset

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Inhimillisen hoidon puolesta
Kaunis kirjoitus ja vastauksena on, ei kuule. Hoitotyöstä, vaikka toki poikkeuksiakin on, puuttuu kokonaiskoordinointi ja lempeys. Monelle työ on työtä ja kylmää sellaista. Eri yksiköt toimivat hoitaen omaa osuuttaan ja kukaan ei katso kokonaisuuden perään. Näin on erityisesti vanhusten osalta mutta myös monen muunkin suomalaisen, joka ei vaatimattoman luonteen vuoksi pidä itsestään melua ja haluaa edelleen luottaa siihen, että kaikki Suomen hyväksi tehty työ ja maksetut verot nyt auttavat, kun itsellä avuntarvetta on.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Inhimillisen hoidon puolesta
Nykyajan päättävissä asemissa olevien käsitys veteraanien uhrauksista isänmaan vuoksi ovat vanhoja sotajuttuja joista isoa osaa pidetään vaan vanhusten satuiluna ja yli ysikymppisistä veteraaneista nyt tuskin muutenkaan pahasti välitetään kun heidän kuuluisi olla vaan hiljaa jossain vanhainkodin nurkassa omissa muistoissaan. Eikä nykyajan ihmiset muutenkaan tunne myötätuntoa sairaita, vanhoja tai köyhiä kohtaan, trumppimaiset arvot ne Suomessakin jyllää eli äärioikeistolaiset kokoomusarvot.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Arvovalintoja.
Julkisen sektorin säästökamppanja ,nykyhallituksen agendana ,on tuottanut suurta ahdistusta ja surua varsinkin vanhustyön työntekijöille ja asiakkaille sekä heidän läheisilleen ,elikä tuhansille kansalaisille.
Asioita voi hoittaa niin monella tavalla, arvovalinnat ratkaisevat, oikeistohallitus on valinnut kurjistamisen!
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Lukijoilta
Lukijoilta

Lukijalta: Kansalaistottelemattomuus on portti anarkiaan

Vihreiden turkulainen varavaltuutettu Janne Salakka kirjoitti (TS 10.8.), että lait voivat olla moraalisesti kestämättömiä, jolloin niiden rikkominen on oikein. Salakka myös väitti, että Aino Pennasen toiminnan vertaamisella Rosa Parksiin, Gandhiin ja apartheidia vastustaneisiin ei ole tarkoitus rinnastaa Pennasta näihin vaan osoittaa esimerkein, miksi kansalaistottelemattomuus ei aina ole yksioikoisesti väärin.