Maanantai 18.12.2017Aapo, Aappo, Rami

Sotaorpojen pitkä tie

Suomen juhlavuosi on päättymässä. Sataan vuoteen mahtuu runsain määrin kehitystä ja hyvinvointia, mutta myös raskaita aikoja. Yksi sellainen jakso oli viime sotien koettelemukset ja uhraukset.

Kun sotilaat taistelivat, kaatuivat, haavoittuivat tai muuten kärsivät, sanotaan ja todella syystä, että he antoivat uhrin isänmaan hyväksi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt omaisten näkökulma.

Kun vanhemmat menettivät poikansa tai tyttärensä kaatuneena tai puoliso miehensä tai lapset isänsä, hekin antoivat uhrin, itse asiassa elämän mittaisen, ja ovat näin tälläkin tavalla olleet rakentamassa Suomen tulevaisuutta.

Teologian, filosofian ja kasvatustieteen tohtori Hannu Välimäki kirjoittaa viime vuonna ilmestyneessä "Kaatuneitten Omaisten Liitto 70 vuotta" historiateoksessa: "Sotien välittömiä kärsijöitä olivat paitsi rintamasotilaat, myös heidän omaisensa." "Suurin osa kaatuneiden omaisista menetti paitsi puolisonsa, isänsä tai poikansa, myös perheen pääasiallisen huoltajan."

Talvi-, jatko- ja lapinsota jättivät noin 53 000 sotaorpoa. Tällä hetkellä elossa olevien määräksi arvioidaan 20 000–25 000.

Kasvatustieteen tohtori Kaija Sepponen kirjoittaa syksyllä 2015 valmistuneessa tutkimuksessaan "Sotaorpouden vaikutus elämänkulkuun ja hyvinvointiin, Oulun Eteläisen sotaorvot":

"Joka kolmas sotaorvoista on perheen esikoinen. Usein esikoisen osaksi koitui joko isän paikan ottaminen tai pienemmistä sisaruksista huolehtiminen. Silloin koulunkäynti oli toissijainen asia. Tutkimukseen vastanneista 79 prosenttia oli (n=117) käynyt kansakoulun, 15 prosenttia keskikoulun ja 7 prosenttia oli suorittanut ylioppilastutkinnon. Jotkut olivat joutuneet lähtemään töihin kesken kansakoulun."

Sotaorvoista 4/5:n koulunkäynnin päättyminen kansakouluun kertoo siitä tarpeesta, johon säädettiin työhuoltolaki. Sen mukaan kansakoulun päättäneen sotaorvon tuli saada ammatillista koulutusta, joka olisi saman tasoista, jota isä olisi eläessään pystynyt kustantamaan.

Sepponen sanoo, että valtiovallan päätöksen mukaan sotaorpojen työhuolto rajoitettiin ammattiopetukseen ja ainoastaan poikkeustapauksissa tehtiin mahdolliseksi muun koulutuksen antaminen. Sotaorpoja ohjattiin pääasiassa maatalouden, teollisuuden ja kauppaliikkeiden palvelukseen.

Yleensä ympäristön suhtautuminen sotaorpoihin oli luontevaa, mutta läheskään kaikkien kohdalla asia ei ollut näin. Monet ovat kokeneet toiseutta, syrjintää, jopa pilkkaa. Vähintäänkin asiasta on pitänyt olla hiljaa.

Monille opiskelukavereille tai työtovereille on vasta vanhalla iällä paljastunut, että mehän olemme molemmat sotaorpoja emmekä ole koskaan asiasta edes keskustelleet. Tähän on yksi tärkeä yleisestä ilmapiiristä johtuva selitys. Annan professori Markku Ojasen vastata 2013 ilmestyneessä kirjassaan "Selviytyjiä & Kukoistajia, Tutkimus sotaorpojen elämästä ja hyvinvoinnista":

"Keskusteluista ja kirjoituksista käy ilmi se, että vaikeneminen ja suomettumisen aika on ollut monille raskas. Sellaista ryhmää kuin sotaorvot ei virallisesti ole ollut olemassa. Tämä unohtamisen ja vaikenemisen kulttuuri on monille ollut tuskallista."

Olihan selvää, että sotaorvot olivat joutuneet antamaan huomattavan suuren panoksen maamme itsenäisyyden säilyttämisen hyväksi. Panos ei ollut vain isän menetys, vaan myös sen määräämä, vähintäänkin viitoittama, koko loppuelämän kulku, usein toisenlainen, raskaampi ja ongelmallisempi kuin mitä se olisi normaalioloissa ollut.

Siksi sotaorvoille oli suuri merkitys sillä, kun syksyllä 2013 kaatuneitten omaisten päivillä Jämsässä silloinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko luovutti Kaatuneitten Omaisten Liitolle pääministeri Jyrki Kataisen ja hänen 27.9.2013 allekirjoittaman valtiovallan tunnustuksen. Sen teksti on lyhykäisyydessään seuraava:

"Kunnianosoitus sotaorvoille: Osoitamme kunnioituksemme Suomen sodissa vuosina 1939–1945 isänsä ja/tai äitinsä menettäneiden sotaorpojen arvokkaasta uhrauksesta isänmaamme puolesta. Kiitämme Teitä elämäntyöstänne Suomen hyväksi."

Kunnianosoitukseen liittyi lupaus siitä, että Kaatuneitten Omaisten Liitto saisi RAY:n (nyk. STEA) tuella teettää kaikille sotaorvoille yhteisen rintapielessä kannettavan tunnuksen.

Tunnus otettiin virallisesti käyttöön Turussa kaatuneitten omaisten päivillä 7.9.2014. Siinä on tyylitelty ranskanlilja ja sururisti sekä leijona Suomen vaakunasta. Tunnuksen sanoma on: vapaus, uhri, isänmaa. Tunnuksen on suunnitellut taiteilija Aimo Vuorinen.

Merkki on verrattavissa sotaveteraanien tammenlehvä-tunnukseen. Siitä on tehty myös hautakiveen asennettava laatta.

Valtiovallan kunnianosoituksen ja sitä seuranneen tunnuksen henkinen merkitys sotaorvoille on ollut tavattoman suuri. Sotaorvot on nyt nostettu viralliseen tietoisuuteen viimeisenä sodasta osallisena ryhmänä.

Kaatuneitten Omaisten Liiton viime vuosien hankkeista mainittakoon vielä Lappeenrannassa sankarihautojen läheisyydessä sijaitseva sotaorpomuistomerkki. Taiteilija Juhani Honkasen vuonna 2012 paljastettu teos kuvaa lasta kotinsa raunioilla.

Muistomerkin paljastustilaisuudessa puhunut valtioneuvos Riitta Uosukainen muistutti puheessaan sotaorpojen rankasta lapsuudesta. Sotalapset olivat saanet oman muistomerkkinsä jo aiemmin vuonna 2005. Se sijaitsee Haaparannassa.

Erkki Marttinen

Lounais-Suomen Sotaorvot ry:n puheenjohtaja

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijoilta
Lukijoilta

Turun kaupungin tulee laajentaa perusterveydenhuolto paperittomille

Tärkeä edistysaskel tapahtui Helsingissä, kun pääkaupungin valtuusto hyväksyi marraskuun lopussa välttämättömien sosiaali- ja tervey­spalveluiden laajentamisen paperittomille henkilöille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Helsingissä paperittomilla ihmisillä on jatkossa mahdollisuus hakea perusterveydenhuollossa hoitoa ennaltaehkäisevästi esimerkiksi pitkäaikaissairauksiin, eikä heidän tarvitse odottaa päivystykseen joutumista.