Perjantai 15.12.2017Heimo

Muistot lähellämme

Katselen jouluista valokuvaa lapsuudenkotini tuvasta  vuodelta 1944 Pöytyällä. Äidin sylissä puolivuotias siskoni, isoveli isän sodassa tekemän keinuhevosen selässä ja isä istumassa äidin vierellä.

Lisäksi kuvassa on pari vierasta ihmistä. Lapsuuteni naapuri Eila tiesi kertoa, että ne ovat karjalaisia, jotka asuivat silloin meillä ja viettivät siis jouluaan vain muistot jäljellä Karjalan kodin jouluista.

Vaatimattomasti koristeltu joulukuusi on taustalla.

Isäni oli saanut palata sodasta; työ  ja elämä kodin ja perheen parissa sai jatkua.

Monen perheen ja kodin tilanne oli toinen. Kunniavartiot ja havuseppeleet kertovat toisesta todellisuudesta.

Narvanmarssin saatellessa seppeleenviejiä sankarihaudoille yhä uudelleen mieleni ja ajatukseni pysähtyvät, silmissä kyyneleet.

Mietin, miten sankarivainajat ovat meille suuren kunnioituksen kohteina. Mutta monelle sankarivainajat merkitsevät henkilökohtaisesti vielä enemmän!

He ovat isiä, jotka ehkä ovat kaatuneet ennen kuin lapsi on syntynyt tai kun lapset ovat olleet pieniä. He ovat ehkä isoisiä, joiden turvallista syliä lapsenlapset olisivat syvästi kaivanneet. He ovat puolisoita ja läheisiä, joita on syvästi ja kipeästi kaivattu monien vuosikymmenien aikana.

Suuren isänmaamme juhlan aikaan haluan kunnioittaa ja kiittää sotaleskiä, miten suuren surun ja yksinäisyydenkin keskellä he ovat jaksanneet rakentaa turvallisen lapsuuden niin lapsilleen kuin lapsenlapsilleen. Näitä silloisia lapsia on lähellämme ja keskellämme.

Teitä tahdon myös siunaten ajatella! Te olette sankarivanhempien  ja sankari- isovanhempien lapsia! Olette täyttäneet elämän tehtäväänne kauniisti ja uskollisesti.

Paljosta kiitollisena ja isänmaatamme syvästi siunaten!

Anneli Rantalaiho

Rovasti

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijoilta
Lukijoilta

Kansalliskirjailijamme käänsi vain kylkeään

”Teos on, ikävä kyllä, hassutusta ja häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa. Varsinkin se on suomalaisen rahvaamme ilkeää häpäisyä, tekijä kun näet uskottelee, että kuvaukset ovat muka luonnonmukaisia. Tämä rahvas ei ole missään sellainen, eikä ole koskaan ollutkaan sellainen kuin tämän kirjan sankarit; hiljainen, vakaa kansa, joka on raivannut ja yhä edelleen raivaa maamme korvet viljelykselle, on aivan toista laatua kuin Impivaaran uudisasukkaat.”