Lauantai 29.8.2015Iines, Iina, Inari
Kirjoittaja ihmettelee, mikseivät suomalaiset menesty yleisurheilussa. Kuvassa Helsingin EM-kisoista ainoan Suomen mitalin napannut Ari Mannio.

Lisää intomieltä yleisurheiluun

Vain Islanti oli Suomea huonompi Pohjoismaa juuri päättyneissä EM-kisoissa. Tämä Ylen selostajien päätöskommentti kertoi karulla tavallaan sen, missä suomalainen yleisurheilu on tällä hetkellä, ja itse asiassa on ollut jo vuosikymmeniä.

Kaikki kunnia Manniolle, Ollikaselle ja Sandellsille, mutta kovin kapea on meidän terävin kärkemme. Jos kisojen saldo on yksi mitali ja yksi pistesija, pitäisi sen olla vakavan pohdiskelun paikka. Missä ollaan menty hakoteille? Miksi meidän urheilijamme eivät menesty huolimatta siitä, että urheilulääketieteen ja valmennustietouden pitäisi olla huippuluokkaa?

Kun katselee maassamme järjestettäviä juniorikisoja niin täytyy todeta, että kiinnostusta yleisurheilua kohtaan löytyy edelleenkin. Varsinkin nappulaikäiset kirmaavat sankoin joukoin rinta tulvillaan liikunnan riemua. Koululaiskisoissa intoa riittää nuorempien sarjoissa, mutta kun tullaan yläkouluikään, liikunta ei enää jaksa kiinnostaa, kilpailemisesta puhumattakaan.

Totta on myös se, että yleisurheilu joutuu kilpailemaan muiden, trendikkäämpien lajien kanssa. Lajikirjo on nykyään valtava, mikä sinänsä ei ole huono asia. On tärkeää, että lapset liikkuvat, oli laji sitten mikä tahansa.

Karu totuus on kuitenkin se, että yleisurheilua vakavasti harrastavien joukosta ei kyetä jalostamaan edes Euroopan huipulle niin paljoa urheilijoita kuin kohtuudella voitaisiin olettaa. Tuskin on kysymys siitä, etteikö myös suomalainen voisi saavuttaa yhtä lailla menestystä kuin vaikkapa norjalainen. Enkä usko siihen, että vain rahalla saa kunnon tuloksia.

Jo se, että tavoitteeksi asetetaan kaksi mitalia, on lähtökohdiltaan väärä. Jos Mannio olisi voittanut keihäänheiton, niin Suomea olisi juhlittu suurena yleisurheilumaana ja unohdettu se, että kokonaispanos oli heikkoakin heikompi.

Vaikka eri aikakausien vertailu on sinänsä turhaa, en malttanut olla kaivamatta esille vuoden 1974 EM-kisojen suomalaismenestystä. Kymmenen mitalia, joista neljä kultaista, Kahma ja Siitonen, Salin ja Holmén. Kansojen vertailussa Suomi oli viides.

Mistä löytyvät nykyajan intomieliset yleisurheilun puolestapuhujat ja valmentajapersoonat. Missä ovat meidän aikamme Nitti-Nuuttila, Raaka-Rolle ja vaikkapa Aulis Potinkara sekä Lauri Ollitervo?

Pelkkä organisaatiouudistus ei tuo tuloksia, jos ei ole intomielistä, palavaa suhtautumista yleisurheilua kohtaan. Se on sitä hurmoshenkeä, jota sai radion kulta-aikoina selostuksissa kuunnella Tiilikaisen Pekan ja ennen kaikkea Paavo Noposen hehkutuksissa, unohtamatta tietenkään Anssi Kukkosta, jonka silmäkulmaan nousee vieläkin kyynel pelkästä vanhan selostuksensa kuuntelusta.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.