Lauantai 23.6.2018Aatto, Aatu, Aadolf

Järki- ja jälki-
markkinoinnista

Kuluttajan kannattaisi aina hankintoja tehdessään pyrkiä vakuuttumaan ostamansa tuotteen ”jälkimarkkinoiden” kunnossaolosta. Toisin sanoen siitä, että tuotteeseen saa myös sen tarvitsemia täydennysosia, kuten pölypusseja ja -suodattimia pölynimureihin, värikasetteja printtereihin ja niin edelleen.

On varsin ikävä vasta sitten, kun ostettu laite ensi kertaa tarvitsee sellaisen, huomata, ettei niitä ole laitteen myyneessä kaupassa lainkaan, ei tulossakaan. Eikä muissakaan kaupoissa. ”Edullinen” laite on siis käyttökelvoton hyvinkin pian oston jälkeen, koska esimerkiksi printtereissä ensiasennusväripanokset ovat hyvin lyhytkestoisia. Luottamus ”supertarjouksella” laitteen myyneeseen liikkeeseen menee laajemminkin.

Vaikka verkkokaupasta jäljittämällä kuluttaja saattaa löytää osia laitteensa elämäkaaren jatkamiseksi, pitää muistaa, ettei kaikilla moista nettielämää ole. Liian usein kun ohjeistetaan katsomaan netistä.

Valkoista printtiä valkoisella paperilla

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijoilta
Lukijoilta

Lukijalta: Juhannusruno

Saaren törmään uinut ajopuu. Vasten kaislaa aalto heiluttaa. Illan tullen laine rauhoittuu. Jälki kirveen muokannut on pintaa. Näkyy silti hahmo naisen kauniin. Kasvot, kaula, kädet vasten rintaa. Kerran miesi patsaan kalliolle kantaa. Kuivattuna hahmoon venetervaa. Kivin ympäröi ja rauhan antaa. Paikkaan tuskin kovin moni halaa. Reitti karikkoinen veneen tulla. Yksi vain sen luokse aina palaa. Kulkija kun eksyy luodon rantaan. Ympärillä tuoksuu tuore terva. Jalanjäljet painuneet on santaan. Urpo Lehtimäki Naantali