Lukijoilta

Lapsen edunvalvontaa Paraisilla

Lukijoilta | Turun Sanomat 19.6.2012 03:30 |

Poikamme on käynyt 3-vuotiaasta puheterapeutilla kielellisen erityisvaikeuden (dysfasia) vuoksi. Lapsi on nyt 7-vuotias, mutta puhe on edelleen vaikeasti ymmärrettävää, ja kirjaimia puuttuu vielä kokonaan. Lapsi aloittaa syksyllä koulun ja hänellä on 11-vuotinen oppivelvollisuus kielivaikeutensa vuoksi.

Muutimme Paraisille vuosi sitten kesällä, ja silloin meille annettiin paperinippu käteen, jossa oli lista Turun seudun puheterapeuteista. Meidän oli löydettävä itse puheterapeutti, jotta lapsen puheterapia voisi jatkua nykyisen kotimme alueella. Paraisten kunnalla ei ollut tarjota suomenkielistä puheterapeuttia.

Onnistuimme löytämään ihanan puheterapeutin Turusta, jonka yhteistyö lapsen kanssa on ollut kuluneen vuoden aikana erittäin antoisaa, ja lapsen taidot ovat kehittyneet. Yhteistyö ja luottamus lapsen ja terapeutin välillä on erittäin hyvä.

Lapsella on erityissairaanhoidossa 2-vuotinen kuntoutussuunnitelma, ja puheterapian tulee jatkua myös seuraavan vuoden ajan viikoittain. Keväällä saimme tiedon, että Parainen on kilpailuttanut puheterapian tarjoajat, eikä pojallemme ole mahdollista jatkaa kilpailutuksesta johtuen seuraavaa vuotta saman puheterapeutin kanssa. Tilanteesta erityisen ikävän tekee se, että lapsella on hoitojakso kesken, ja terapeutti pitäisi vaihtaa kesken hoitojakson. Ruotsinkieliset lapset Paraisilla saavat jatkaa samassa terapiapaikassa seuraavankin vuoden, mutta suomenkielisten lasten hoitojaksot keskeytetään (3 kpl).

Olemme olleet yhteydessä Paraisten sosiaaliosastoon, joka asiasta päättää, mutta tuloksetta. Myös kaikki lasta hoitavat tahot (Tyks, päivähoito, koulu, puheterapeutti) ovat yrittäneet puhua asiasta kuntoutustyöryhmän päättäjien kanssa lapsen etua painottaen, myös tuloksetta. Linja on ehdoton, eikä lapsen tilannetta huomioida millään tavalla.

Erityissairaanhoidosta ollaan oltu yhteydessä päättävään kuntoutustyöryhmään useaan kertaan, mutta tämä ryhmä tuntee ja tietää lapsemme tarpeet paremmin kuin erityissairaanhoito tai muut lapsen kanssa toimivat tahot. Tämä työryhmä ei ollut lastamme koskevaa ensi vuoden päätöstä tehdessään vaivautunut edes lukemaan hänen kuntoutussuunnitelmaansa ja myönsi lapsellemme terapiaa 1/7 kuntoutussuunnitelman mukaisesta tarpeesta.

Olemme vanhempina tarjoutuneet maksamaan erotuksen, jonka verran nykyinen puheterapeuttimme on kilpailutuksen tulosta kalliimpi, mutta sekään ei käy. Summa ei ole päätä huimaava, vaan terapiatunnin hinnassa on muutamien eurojen ero.

Lapsi on aikaisemmin stressitilanteissa lopettanut kommunikoinnin täysin vieraiden kanssa. Nyt lasta itseään huolettaa koulun alkaminen ja se, että ymmärretäänkö hänen puhettaan siellä. Koulun aloittamisen lisäksi pitäisi myös vaihtaa puheterapeuttia. Vanhempina meitä pelottaa todella, että saavutettu tulos kehityksessä menetetään, ja että lapsi lukkiutuu taas puhumattomaksi. Paraisten kaupunkia ei kuitenkaan kiinnosta se, että heidän tekemänsä päätös saattaa lisätä lapsen terapiatarvetta useilla vuosilla tai jopa johtaa erityiskoulun tarpeeseen. Näillä kustannuksilla ei ole väliä, vaan tärkeämpää on linjan pito.

Toivoisimme jokaisen työryhmän jäsenen katsovan itseään peilistä ja miettivän vastauksen kysymykseen: ”Onko toiminta oikein myös siinä tapauksessa, jos kysymyksessä olisi oman lapseni hyvinvointi?”

Äiti ja isä Paraisilta
22. marraskuuta
21. marraskuuta
20. marraskuuta
19. marraskuuta
18. marraskuuta
17. marraskuuta

TSTV - Uusimmat