Tiistai 23.1.2018Eine, Eini, Enni

Lääketeollisuudella vaikutus mielenterveyshäiriöiden hoitoon

Helsingin Sanomien lääkäriselvityksen ensimmäisessä osassa (25.2.) käsiteltiin lääketeollisuuden ja terveydenhuollon ammattilaisten välistä yhteistyötä. Selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa lääketeollisuuden lääkäreille, terveydenhuoltoalan henkilöstölle sekä alan yhteisöille maksamista korvauksista jäi julkistamatta vuonna 2015. Suuri osa näistä pimentoon jäävistä tukirahoista koostuu euroista, jotka on suunnattu lääkkeiden tutkimukseen sekä tuotekehitykseen.

Lääketeollisuuden intresseissä on edistää nimenomaan lääkkeellisten hoitomuotojen tutkimista ja kehittämistä. Lääkkeettömien hoitomuotojen tutkiminen ei hyödytä taloudellisesti lääketeollisuutta, jonka tarkoituksena on tukea nimenomaan lääkeyritysten toimintaa ja kehittämistä.

Rahavirtojen kohdentuminen lääketutkimukseen vääristää erilaisten hoitomuotojen vaikuttavuuden arviointia, koska lääkkeettömien hoitomuotojen tutkimuksiin tai koulutuksiin ei suuntaudu yhtäläisiä resursseja.

Erityisesti psykiatrian alalla lääkehoitojen perusteltavuudesta soisi käytävän nykyistä enemmän avointa, rakentavaa ja eri näkemyksille tilaa antavaa keskustelua. Toistaiseksi lääkkeellisten hoitojen ylivalta tuntuu leimaavan nykyistä psykiatrista hoitojärjestelmää laajalti. Mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset joutuvat nykyisessä hoitojärjestelmässä suhteettoman usein turvautumaan lääkehoitoon, joka valitettavan monesti jää myös ainoaksi ihmiselle tarjottavaksi hoitomuodoksi.

Esimerkiksi masennuksen hoidossa potilaalle määrätään nykyisellään usein ja jo yleislääkärin vastaanotolla SSRI-lääkkeitä, joiden teho on viimeaikaisen tutkimustiedon perusteella kyseenalaistettavissa. Meta-analyysin (Kirsch ym., 2008) mukaan masennuslääkkeitä ja plaseboa saaneiden potilaiden paranemisessa ei juurikaan ole eroa. Masennuslääkitys kuvautuu siten usein paitsi tehottomana, niin sivuvaikutustensa vuoksi myös eettisesti kyseenalaisena vaihtoehtona.

Myös vaikeimmissa psyykkisissä kriiseissä, kuten skitsofreniaryhmän psykooseissa, lääkehoitona käytettäviä neuroleptejä määrätään usein tarpeettoman ja jopa haitallisen suurina annoksina. Psykoottista potilasta ja hänen harhamaailmaansa olisi kuitenkin mahdollista, ja toivottavaakin, lähestyä yhä enemmän myös psykologisen ymmärryksen kautta, ihminen kohdaten ja yksilön kokemuksista aidosti kiinnostuneena.

Lääkehoito näyttäytyy suhteettoman paljon käytettynä hoitomuotona myös esimerkiksi ADHD:n (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) hoidossa. Kuitenkin erityisesti lasten kohdalla käyttäytymisterapiaa voitaneen monesti pitää turvallisempana, vaikutuksiltaan pidempikestoisempana sekä eettisesti kestävämpänä vaihtoehtona.

Lääketeollisuudellaon suuri vaikutus mielenterveydellisten häiriöiden hoitokäytäntöihin. Epätasaisuus varojen kohdentumisessa lääkkeellisten hoitojen ja lääkkeettömien hoitojen tutkimiseen sekä kehittämiseen vääristää ymmärrystämme siitä, mikä auttaa ihmistä erilaisissa psyykkisissä kriiseissä.

Toivon, että tulevaisuudessa tuetaan yhä enemmän myös lääkkeettömien sekä vuorovaikutukseen ja ihmisen aitoon, kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen perustuvien hoitomuotojen tutkimista sekä integroitumista osaksi nykyistä hoitojärjestelmää.

Sonja Kumlander

oikeustieteen maisteri,
psykologian tohtorikoulutettava

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

apua lääkkeistä
Minä ja useat ystäväni olemme saaneet merkittävää toimintakykyä ja elämänlaatua sekä oirehallintaa auttavia mielialalääkityksiä vaikeisiin paniikki ja ahdistustiloihin sekä masennuksiin. Siten en ymmärrä plasebo vertausta. Meistä kaikki on myös käynyt psykoterapian. Sen vaikuttavuus sdn sijaan on joillakin ollut todellahyvä ja joillakin olematon. Kela ei tue psykoterapiaa kuin 3 vuotta. Tällä hetkellä muutama ystäväni on henkisesti huonossa kunnossa ja tatvitsisisat ehdottomasti psykoterapiaa mutta sairaanhoitopiiri eikä kela sitä maksa. Sen sijaan he joutuvat käyttämään paöjon lääkkeitä ilman hyvää vastetta koska esim vsshp n aikuispsykiattia ei pysty tarjoamaan kriisivaiheessa olevalle psykologin keskusteluaikoja viikottain. Sinänsä ongelma on varsin vakava. Lääkitys ja terapia yhdessä useiden tutkimusten mukaan auttavat parhaiten. Vsshp kuitenkin säästää psykologeista. Aikoja ei ole.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: apua lääkkeistä
Vertaus plasebon tehoon perustuu tutkimuksiin. Sen sijaan plasebosta ei ole vaikea päästä eroon eikä sillä ole samoja mittavia haittavaikutuksia kuin SSRI-lääkkeillä. Kyseisiä lääkkeitä pitäisi käyttää enemmän vain lyhyinä jaksoina ja jos on kyse itsetuhoisuudesta. Muuten olisi syytä pureutua enemmän esimerkiksi masennuksen syihin. Ja voitaisiin päästä entiseen tilanteeseen jolloin masennus ei ollut krooninen sairaus

Tämä kirjoitus oli todella asiaa. Tutkimus lääkletieteessä tapahtuu valitettavan paljon, melkein täysin lääketeollisuuden rahoittamana eikä se ole hyväntekeväisyyttä
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
nimimerkille panic
Haittavaikutuksia ssri lääkkeistä ei ole itselleni eikä ystävilleni tullut. Tiedän monia jotka sitä lääkettä käyttää ja suuria haittoja ei ole tullut. On selvää että lääkebisnes hyötyy nykypsykiatrian hoitolinjoista. Sama on lääketieteessä yleisesti eli lääkeet ovat suuri osa potilaan hoitoa. Masennuksen syitä on monia ja itse asiassa lapsuuden kokemukset voivat vasta pitkällä aikuisiässä laukausta sen. Siihen tarvitaan psykoterapiaa. Psykoterapiassa on erilaisia suuntauksia ja valitettavasti kaikille ei sovi kaikki . Psykoterapiaprosessi mahdollistuu kun ahdistus ei ole liian voimakas ja silloin lääkehoito hyödyttää. On kuitenkin ikävä että ssri lääkkeistä nähdäänvain huono puoli kun se oikeasti auttaa myös monia. Julkista rahoitusta pitäisi saada psykoterapialle enemmän. Edelleen potilas maksaa aika paljon omavastuita.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: apua lääkkeistä
Itse olen vahvasti sitä mieltä - kokemuksen kartuttua - että nykyinen elämäntapa altistaa masennukselle. Toki omat kokemukset ja perintötekijät lisäävät alttiutta. Epäilen, voiko sen enempää lääkitys kuin terapiakaan syvällisesti poistaa masennusta, jos se johtuu järjettömästä maailmasta. Mutta kun maailmaa nyt ainakaan kukaan ei näy korjaavan - kaikki menee päin vastoin hullummaksi - yritetään saada hieman lievitystä lääkkeistä ja terapiasta. Onneksi masennus useimmilla menee ja tulee, myös hoitamattakin, niin että ajoittain sentään voi nauttia elämästä.

Koulupsykologian sitkeä usko yksilön kokemuksien ensisijaisuuteen masennuksen puhkeamisessa vie huomiota siitä, että nykymeno tekee monille yksinkertaisesti mahdottomaksi löytää järkeä, merkitystä ja tyydytystä elämästä. Kuitenkin traagisia kokemuksia on ollut ihmisillä aina, kun taas masennus on ilmeisesti yleisempi kuin koskaan. Aikoinaan pyynti-keräilijöillä masennus oli jokseenkin tuntematon. Lääketieteen vain on helpompi hoitaa yksittäisiä ihmisiä kuin maailmaa.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Lukijoilta