Tupakkakarsinogeenit vaaraksi
myös kerrostalokodeissa
Korkein oikeus kumosi vuonna 2008 as. oy Eemelin Hovin parveketupakointikiellon. Asia sai tiedotusvälineissä näkyvän huomion. Korkeimman oikeuden perustelut kuitenkin sivuutettiin uutisoinnissa.
Kuten se, että parveketupakointi voi muodostua muiden osakkaiden asumisviihtyisyyttä olennaisesti heikentäväksi ja terveyttä uhkaavasi tekijäksi, joka tosiasiallisesti kaventaa tupakansavusta kärsivien osakkaiden hallintaoikeutta (parvekkeisiinsa).
Ja se, että naapuruussuhteissa kukaan ei ole velvollinen sietämään asuinympäristössään kohtuutonta ympäristöhaittaa, olipa kysymys tupakansavusta, melusta tai muista päästöistä.
Sekä se, että asunto-osakeyhtiöllä on oikeus puuttua asukkaan sellaiseen toimintaan, joka aiheuttaa muille asukkaille kohtuutonta haittaa, häiriötä tai rasitusta. Yhtiö voi vahvistaa järjestyssääntöjä, joilla pyritään ehkäisemään kohtuuttomien haittojen muodostuminen.
Korkeimman oikeuden päätös ei siis näiden perustelujen valossa ollut naula tupakansavulle altistuvan arkkuun. Se antoi pohjan ja toimintalinjauksen tupakointihaitan torjumiseen taloyhtiössä.
Kysymys on vain siitä, haluaako yhtiön hallitus turvata osakkaille yhdenvertaisen oikeuden parvekkeidensa käyttöön. Parveketupakointiongelma on siis hoidettavissa yhtiön sisällä.
Uuden lain odotettiin yksinkertaisesti kieltävän parveketupakoinnin kerrostaloissa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Päinvastoin. Asuntoyhtiön sisällä hoidettu asia siirretään kunnallisen päätöksenteon rattaisiin.
Herää kysymyksiä. Lain tavoite on suojella väestöä altistumiselta myrkyllisiä aineita sisältävälle tupakansavulle. Miksi kerrostaloasukas kodissaan ei kuulu suojeltaviin? Miksi korkeimman oikeuden kirjaamat perustelut joutivat roskakoriin? Miksi tähän asiaan ei kelpaa periaate, että päätökset tulee tehdä mahdollisimman lähellä niitä, joita ne koskevat? Millaisen ylimääräisen bonuksen on tupakkabisneksen lobbari saanut?
Nyt uuden tupakkalain voimaan tultua on järjestyssääntöön otettu, perusteltu määräys edelleen selvin, nopein, tehokkain ja edullisin tie parveketupakoinnin lopettamiseksi.
Menettely ei synnytä mitään ristiriitoja. Tolkun ihminen ei lähde perustelemaan, miksi hänen on saatava savuttaa naapurien parveke- ja sisäilma karsinogeeneilla.
Sen sijaan anomus kuntaan vie pohjattomaan suohon valituksineen ja riitoineen. Se tie nakertaa yhteisöllisyyttä, omanarvontuntoa – emme pysty hoitamaan omia asioitamme.
Kuntaliiton edustaja puhuu järkeä toivoessaan, että yhtiöissä mietittäisiin tarkoin omat keinot, ennen kuin sotketaan viranomaiset asiaan, joka voidaan hoitaa parhaiten yhtiön sisäisenä.
Reijo Halme
