l

Vanhuus ei ole mediaseksikästä, vaikka vanhoja on paljon.Vanhus-sanaa pidetään niin kielteisenä, että sitä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa mitä moninaisimmilla ilmauksilla, kuten ikääntyvä, ikääntynyt, vanheneva, seniori, ikäihminen, seniorikansalainen ym.

On erikoista, että jopa vanhenemisen tutkimuksessa sana vanhus on julistettu miltei pannaan. Ikään perustuva syrjintä koskee nykyisin melko nuoriakin ihmisiä eikä vain iäkkäimpiä. Jo keski-ikäisiä nimitetään ”ikääntyneeksi työvoimaksi”.

Samanaikaisesti julkisuudessa esitetään elämäntapaihanteita mainoksissa ym., missä korostetaan nuoruutta ja menevyyttä. Tämä ajattelu on ujuttautunut meihin niin sisälle, että kohta itsekin jo uskomme sen. Amerikkalaisten televisiosarjojen naiset alkavat olla 40 ikävuoden jälkeen nopeasi niin leikeltyjä kasvoiltaan, että 60 ikävuoden jälkeen he alkavat olla jo suorastaan irvokkaan näköisiä. Englantilaisissa ihanissa sarjoissa naiset ja miehet ovat ikäistensä näköisiä hersyviä persoonallisia hahmoja.

Keski-iän jälkeen seuraa väistämättä vanhuus. Monet ovat jo myöhäisessä keski-iässä onnellisia isovanhempia. Vanhuksilla on kasvava rooli kuluttajana ja yhä enemmän ostovoimaa: noin 15 000 vanhusta viettää eläkepäiviään Espanjan auringossa. Vanhukset haluavat kauneutta ympärilleen, kauniita valoisia koteja, kauniita vaatteita ja hyvää ruokaa. Vanhukset kuntoilevat, jumppaavat, kävelevät, uivat, lukevat, hoitavat lapsenlapsia, mökkeilevät ja matkustavat.

Vasta elämän loppuvaiheessa saattaa tulla jakso, jossa voimat uupuvat, tulee nopeasti monia sairauksia, ja tulee riippuvaiseksi saamastaan hoivasta. Tämä jakso ei kuitenkaan ole aikaisemmasta juurikaan pidentynyt, vaan lisää ikää on saavutettu terveinä elinvuosina. Tarvittava hoiva pitäisi saada oikeaan aikaan oikeassa paikassa ilman viipeitä. Myös tässä vaiheessa ihminen haluaa ja tarvitsee kauniin ympäristön, ystävällisiä ihmisiä ympärilleen, apua liikkumiseen, kuntoutusta, hyvän hoidon ja hyvää ruokaa.

l

Hyvä viini paranee vain vanhetessaan. Ihminenkin oppii koko ikänsä, kypsyy ja seestyy. Ryppyjä kertyy eletyn elämän merkkinä jo parinkymmenen ikävuoden jälkeen ympäri kehoa ja kasvoille, muodostaen persoonallisen ilmeen. Ihminen oppii iloitsemaan pienistä asioista ja olemaan tyytyväinen tässä hetkessä, siitä että saa elää. Keski-ikäisen oravanpyörässä vielä puurtavan ihmisen elämän taakatkin hetkeksi helpottuvat, kun hän kuuntelee suvun vanhusten viisaita sanojaan eletystä, tyytyväisyydestä ja elämän hyvyydestä.

Kirjoittaja on geriatri, yleislääketieteen dosentti, Turun Seudun Vanhustuki ry:n puheenjohtaja.