Tiistai 19.9.2017Reija

Raiskauslainsäädännön uudistuttava nykyaikaiseksi

Elämme 2010-lukua, mutta suomalainen oikeusajattelu ei ole vapautunut kaikista keskiaikaisista piirteistään. Muutakaan ei voi todeta, kun seuraa ajankohtaista raiskausrikoslakiuudistusta. On myönteistä, että ehdotetut muutokset tekisivät kaikista raiskausrikoksista virallisen syytteen alaisia. Samalla ikivanha ajattelu fyysisestä väkivallasta raiskauksen määrittäjänä jatkuu.

ei enää perustu vanhatestamentilliseen patriarkaaliseen maailmankuvaan, eikä nainen ole miehen holhouksessa. Sen sijaan jokaisella ihmisellä on yhdenvertainen oikeus vapauteen ja koskemattomuuteen. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on se oikeushyvä, jonka suojelemisesta valtio on vastuussa raiskausnormiston kautta. Tämä on tiedostettu vuoden 1971 seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksesta alkaen, mutta tavoite jää edelleen toteutumatta väkivaltakeskeisyyden vuoksi.

tuomioistuinten laintulkintakulttuurin muutokset eivät ole nopeita eivätkä helppoja prosesseja, kriminalisoitiinhan meillä avioliiton sisäinen raiskauskin vasta 1994. Mutta pitääkö uhrin todella edelleen niin sanotusti juosta vaatteet revittyinä, mustelmilla ja hiukset levällään poliisin luo, kuten keskiaikaista oikeusperintöä muistuttava, väkivallan kautta määrittyvä raiskauskäsitys tuntuu vihjaavan? Vuonna 2011 Suomi kuitenkin allekirjoitti Euroopan Neuvoston Istanbulin sopimuksen, jossa suostumus on raiskauksen keskeinen kriteeri.

suostumus ilmenee? Ihmisillä ei ole tapana varmistaa sanallisesti samanmielisyyttään ennen seksin harjoittamista. Kysymys on emotionaalisista tuntosarvista, toisen ihmisen tunteiden huomioimisesta, joita intiimisuhteen läheisyyden tulee heijastella. Niinpä suostumuksen puutekaan ei ilmene vain sanallisesti. Sitä paitsi raiskaustilanteen uhkaavuus usein lamaannuttaa uhrin, eikä häneltä voi edellyttää rationaalista toimintaa, vaan vastuu on tekijällä.

myös seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan pykälän. Tämä viittaa muun muassa tekoihin, joissa raiskaaja hyödyntää valta-asemaansa. Riskiryhmiin kuuluvat esimerkiksi vammaiset, alaikäiset ja työsuhteensa jatkuvuudesta epätietoiset henkilöt, jotka painostetaan seksiin. Vaikka tämä voi tapahtua myös ilman muuta fyysistä väkivaltaa, ei kaikkia tahdonvastaisia yhdyntöjä vieläkään olla valmiita määrittelemään raiskauksiksi. Liian monet teot jäävät piiloon, kun uhri pelkää väkivallan merkkien puuttumisen vähentävän hänen uskottavuuttaan.

Satu Lidman

Kirjoittaja on Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dosentti.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.