Lukijan kolumni: Kevät toi, kevät toi maalarin

Eevi Raunio

Laulussa sanotaan ”kevät toi, kevät toi maalarin” ja toisessa säkeistössä ”kesällä töitä teki maalari”. Nämä laulun sanat ovat nyt pitäneet paikkansa, koska tämä kevät ja kesä ovat olleet mitä oivallisinta ulkomaalausten aikaa.

Ulkomaalauskausi on sopivinta aloittaa heti vapun jälkeen, jos sääolosuhteet sen sallivat. Silloin ilman kosteusprosentti on sopiva ja ulkoseinätkin ovat kuivuneet talven jäljiltä. Tahtoo vaan olla niin, että monella amatöörimaalarilla on niin kiire pläästimään seinää, ettei malta, viitsi tai halua pestä ja raapata seinää ennen maalausta.

Pesu on tärkeä, koska ilmassa on paljon epäpuhtauksia, jotka vaativat pesua. Mäntysuopaliuos, harja ja huuhtelu puhtaalla vedellä on ihan hyvä.

Kaikessa työssä on tärkeää pohjatyöt, on sitten kyse kodinkoneen käyttöön otosta tai maalauksesta. Yksi helmasynti, mitä meillä itse kullakin on, ettei lueta käyttöohjeita. Maalauksessa on tärkeää lukea, mitä purkin kyljessä lukee ja myös se, että on työhön sopivat työvälineet.

Tarina kertoo, että kauniina kesäkuun päivänä maalarioppilas istui kympin maalipurkin päällä ja pomo tuli kysymään, miksi poika istui purkin päällä eikä ollut seinällä maalaamassa. Kaveri vastasi, odottelen sadetta, että pääsisin kotiin.

Luonto on kaivannut sadetta. No, tulihan sitä juhannusaattona tuulen ja myrskyn kera. Menin juhannusaattona Maarian kirkkoon, kun siellä oli kansanlaulukirkko ja pappilan pihalla yhteislaulua.

Mietin, mitenkähän siellä pihalla kastutaan, kun sateenvarjot eivät kestä myrskyä. Aluksi kirkkoherramme ilmoitti, että ensin on täällä kirkossa kansanlaulukirkko, jonka jälkeen pappilassa ja tallissa kahvit, sitten palataan kirkkoon yhteislauluhetkeen.

Tämä tilaisuus oli jo 30. kerran Maarian kirkossa, se on koko Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän yhteinen. Tässä ei sade haitannut, kun harva kuitenkaan juhannusaattona maalaa mökkiään. Enemmän ehkä tuuli ja kolea ilma pelasti hukkumasta ja saunoja palamasta.

Viikkoa ennen juhannusta olin Nummelassa käsittelemässä tyttäreni terassin. Pesin sen ensin harja jatkovarren päässä, huuhdoin ja seuraavana päivänä pistin jatkovarteen kunnon pensselin, jolla käsittelin neljä lautaa kerralla päästä päähän. Kas siitä tuli varsin hyvä.

Viime vuonna jäi väliin, kun ilman kosteusprosentti oli liian korkea. Kun tulin kotiin, ripustin parvekkeelle pyykkiä kuivumaan ja siinä meni tikku jalkapohjaan lattian ritilästä. Pyysin ystävääni jalkahoitajaa avuksi. Hän totesi: ”Jos se on puuta, se tulee sielt pois kun mätänee, mut jos on kyllästettyä puuta, ei se mätäne”.

Kirjoittaja on turkulainen
maalarimestari.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijan kolumni