Lukijan kolumni: Turun Raunistulasta suureen maailmaan

Jorma Ahomäki

Yllättäen osui käsiini mielenkiintoinen uunituore elämäkerta ”En mongolsjäl i professorsrock – Gustaf John Ramstedt”. Jo kauan olen yrittänyt syventyä professori Ramstedtin vaiheisiin. ”Lähettiläänä Nipponissa” vuodelta 1967 oli kutkuttava lukuelämys.

Harry Halénin ”Biliktu Bakshi” kertoo tiedemiesmäisen tarkasti tunnetun kielentutkijamme vaiheet. Valitettavasti omaiset eivät sallineet tutkimuksen julkaisemista suomeksi, joten professori Halénin oli tehtävä se englanniksi.

Oma isäni oli ylpeä vuonna 1905 alkaneista kouluvuosistaan Martin kansakoulussa. Hän osasi vain yhden lauseen latinaa: ”sic transit gloria mundi”, niin katoaa maailman kunnia.

Onneksi Raunistulan suuren pojan saavutukset tunnetaan yhä maailmalla.

Hänen laaja vieraitten kielten taitonsa herätti ihailua. Ruotsia ja suomea poika oppi nuoruusvuosinaan Raunistulan kaupunginosassa. Ranskaa, saksaa ja venäjää hän oppi koulussa, samoin latinaa ja kreikkaa. Puolaa opetti puutarhuri Turussa. Korealainen esperantisti neuvoi hänet esperanton jalanjäljille.

Suorastaan liikuttavan koskettavasti Anna Lena Bengelsdorff kuvaa altaistiikan tuntijan elämää ja tutkimuksia.

Valoisan aurinkoisella elämänasenteella solmitaan helposti toimivat ja palkitsevat ihmissuhteet. Ne tukevat kielimiehen arkipäivää ja tutkimustyötäkin. Kolme vuosikymmentä Ramstedtin kuoleman jälkeen 1982 luovutettiin Birgitta Tikkaselle, hänen vanhimmalle lapsenlapselleen, muistomitali. Korean suurlähettiläs korosti Ramstedtin havaintojen tarkkuutta korean ja altailaisten kielien sukulaisuussuhteista.

Ramstedt toimi Lahden yhteiskoulun ensimmäisenä englanninkielen opettajana vuosina 1910-1911. Nuoret tyttöoppilaat olivat innostuneita hänen charmantista opetustavastaan. Hänen omista lapsistaan Sedkil ja Elma kävivät samassa oppilaitoksessa.

Monipuolisena osaajana hän opetti venäjää, ruotsia, maantietoa, englantia, ranskaa ja saksaa. Vaikka opettajantyö Lahdessa jäi kestoltaan lyhyeksi, sekä oppilaat että opettajatoverit sanoivat tämän vierailun olleen lämmin tuulahdus suuresta maailmasta.

Kaksisataa sivua Anna Lena Bengelsdorffin kynästä vetää puoleensa. Teosta ei pysty enää jättämään kesken aloittamisen jälkeen. Se on luettava heti loppuun asti.

Pakollisella kouluruotsilla selviää mainiosti. Toivottavasti tällaisia lukukokemuksia avautuu uusille sukupolville, jotta voidaan torjua toisen kotimaisen kielen syrjintä. Lukulampun ääreen ja nautiskelemaan.

Kirjoittaja on kirjallisuuden ystävä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijan kolumni