Perjantai 22.6.2018Paula, Liina, PauliinaJuhannus

Lukijan kolumni: Kun Unelma ostettiin ja pelargoniat kukkivat

Kirsti Lahtinen

Nuoremmalla iällä sukujuuret ja ikäpolvien tapahtumat voivat tuntua ehkä kaukaisilta tai sillä hetkellä voivat muut asiat tuntua tärkeämmältä.

On myös painettu sukukirjoja, joita "juorukirjoiksikin" voidaan sanoa. Sukuselvitykset ovat haastavia, koska siinä tulee kysymykseen molempien vanhempien sukujuuret. Selvitysten yhteydessä voi selvitä, että vanhemmat voivat kuulua samaan sukukaareen, josta eivät ennen ole edes tienneet.

Kun selvitimme sukujuuriamme, kaverini tuumaili, että silloin kylän nuoret miehet menivät kelkalla ja kävellen lähitalojen tyttäriä tapaamaan. Vaihtoehtoja ei paljon ollut, ehkä kirjeenvaihdon kautta. Mutta kyllä oman kunnan ja kylän nuorten tapaamiset toivat tulostakin ja "maajussi"pariskuntia syntyi, silloin oli tapana pitää isoja häitä. Mahtoiko silloin nykyisen nettisurffaamisen puute niin huono puute ollakaan!

Todellisia lehmänkauppojakin tehtiin. Kun vanha lehmä alkoi tuottaa vähemmän maitoa, tilalle tarvittiin nuorempi lehmä.

Olin noin 10-vuotias, kun äitini rohkeana lähti tuttuun sukulaistaloon kyselemään, olisiko "nuorkaista" myytävänä, siis nuorta lehmävasikkaa. Äiti oli jo lehmää muiltakin kysellyt, mutta joutui tutulle talonväelle kertomaan, ettei sopivaa ole löytynyt.

Mentiin sitten tuttavaparin navettaan, ensin ei oikein esitetyissä lehmissä sopivaa eläintä löytynyt, talonväenkään mielestä. Mutta lopulta sivussa ollut nuori lehmävasikka, jota myös hiehoksi kutsutaan, oli ollut äidin mieleen ja myös talonväki oli valmis kyseisen hiehon myymään. Maksukin oli sovittu ja kaikki oli järjestyksessä.

Vanhempani lähtivät yhdessä talutusnaru mukanaan kävellen hakemaan haluamaansa "nuorkaista" muutaman kilometrin päästä. Jokaisen silmää hivelevä rauhallisuus loi yhdessä onnistuneen kotimatkan.

Unelmaksi ristitty nuori lehmävasikka eli hieho sai uusilta omistajiltaan oman hinkalonsa, täysikasvuisen lehmän vieruskaveriksi.

Lapsuuden kodista muistan, kun joka kesä tuvan ikkunoille laitettiin punaisia pelargonioita. Edellisen vuoden pelargoneista saatiin aina uudet taimet. Sängyn alla tai pimeässä komerossa niitä talven yli pidettiin. Luettu paikallinen sanomalehti toimi hyvin ikkunalla kukkien takana suojaamassa liialliselta auringonpaisteelta.

Näin maaseudulla aikanaan omatoimisesti ja vaatimattomasti on toimittu luonnollisella tavalla erilaisia asioita. Lisäksi puhtaat räsymatot lattialla, oli kodikkuutta parhaimmillaan.

Hyviä kesälomia!

Kirjoittaja on kotoisin Kalannista ja viettänyt lapsuutensa merenrannalla Elkkyisten perällä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijan kolumni