Maanantai 18.12.2017Aapo, Aappo, Rami

Tänäänkin oli hyvä päivä

LUKIJAN KOLUMNI

Toni Koivunen

Mitä pitää tapahtua, jotta voit todeta – tänään oli hyvä päivä. Perusarki siihen harvoin riittää. Usein vaaditaan, että onnistutaan poikkeuksellisen hyvin tai sattuu jotain odottamatonta positiivista.

Miksi rima pitää asettaa niin korkealle? Mitä jos sallisimme itsellemme sen palkinnon, että kehuisimme ja olisimme kiitollisia päivästä, vaikkei se räjäyttänyt tajuntaamme dopamiinitsunamilla? Voisiko arki olla nautinnollisempaa ja onnellisempaa, jos olisimme kiitollisia niistä arjen pienistä näkymättömistä onnistumisista, joita rutiineiksi kutsumme?

Elämässä kannattaa tähdätä korkealle ja kulkea kohti unelmiansa sinnikkäästi. On hyvä vaatia itseltään paljon, mutta on hyvä olla kiitollinen vähästä.

Monesti ihminen on ankarin itsellensä ja ruoskii mielensä vereslihalle pienestäkin virheestä. Edistääkö se asioita, vähentääkö raippa virheitä tai kehitytkö syytösten alla nopeammin, tuskin.

Mitäs jos olisit armollisempi itsellesi, voisiko sillä päästä parempiin tuloksiin? Miten neuvoisit lastasi tai ystävääsi toimimaan vastoinkäymisen kohdatessa ja voisiko se toimia myös sinun kohdallasi?

Armollisuudessa mieli on kevyt ja olo paranee nopeasti, pelko traumatisoi jääden kylään kummittelemaan. Armo sallii ja tukee kasvussa sekä kannustaa turvallisesti kokeilemaan uudestaan.

Armo on rakkautta, on hyvä rakastaa myös itseään. Ilman rakkautta itseään kohtaan ei voi koskaan aidosti rakastaa toista ja missä me olisimme ilman toista ihmistä, kaltaistamme.

Jos ehdollistamme onnemme ja nostamme riman korkealle, onnellisuus vähenee. Me emme voi vaikuttaa juuri tilanteisiin, joihin joudumme, mutta me voimme valita kuinka niissä toimimme.

Onnellisuus on valintoja. Valintoja arkisissa hetkissä toisten kanssa, kiitänkö vai tiuskinko, autanko vai katsonko vierestä?

Tutkimusten mukaan ihmisen onnellisuutta lisää parhaiten toisten auttaminen. Onnellisuutta ei saa purkista, se syntyy tekojen sivutuotteena. Me olemme riippuvaisia toisistamme ja olemme täällä toisiamme varten, annetaan sen näkyä toiminnassa.

Mikä voisi olla turhempaa kuin onnen ja hyvän pihtaaminen itseltä ja muilta. Ilo ei käytössä kulu, vaan vahvistuu ja voimistuu, eteenkin ryhmässä.

Oletko nähnyt, kuinka naurujoogassa apea mörökölli avautuu, hirnuu selällään ja räkättää vedet silmässä niin, ettei happea tahdo saada. Hymy tarttuu ja ryhmä toimii vahvistimena.

Tänäänkin oli hyvä päivä, koska suuria vastoinkäymisiä ei tapahtunut, olen terve ja katsoin toisia hetken pitempään silmiin ja hymyilin. Puhuin itselleni kauniisti ja kannustin itseäni.

Hyvään ei tarvita aina paljoa, lähinnä asennetta ja minä olen päättänyt, että näen hyvää jokaisessa ihmisessä ja päivässä.

Kirjoittaja on sinun ystäväsi.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijan kolumni