Lukijan kolumni

Nuorison syrjäytyneisyys on elämäntaidollinen ongelma

Lukijan kolumni | Turun Sanomat 20.7.2012 03:31 |

Nuorison syrjäytymiseen lienee melkein yhtä monta syytä kuin on syrjäytyneitäkin. Joitakin selviä syitä syrjäytymiseen on kuitenkin helppo keksiä, mutta asian analysointia vaikeuttaa se, että läheskään kaikki vaaravyöhykkeessä olevat eivät syrjäydy. Huumeet ja alkoholi syrjäyttävät ainakin osatekijöinä monia, samoin huonot kotiolosuhteet ja koulutuksen puute. Toisaalta kaikki, jotka kokeilevat huumeita tai käyttävät alkoholia, eivät jää koukkuun. Samoin surkeista kotioloista huolimatta moni pärjää elämässään.

Ilmeistä on, että syrjäyttäviä tekijöitä on lukuisia, ja mitä useampi niistä toteutuu nuoren kohdalla, sen todennäköisemmin hän syrjäytyy. Toisaalta on olemassa syrjäytymistä torjuvia tekijöitä, kuten hyvät kotiolot ja kotona opittu halu opiskella ja edetä elämässä. Ei voi myöskään unohtaa yksilön omien piirteiden, esimerkiksi lahjakkuuden vaikutusta, joskin lahjakaskin voi laiminlyödä mahdollisuuksiensa hyväksikäytön.

Syrjäyttävien ja syrjäytymistä torjuvien tekijöiden ristipaineissa nuori joutuu kamppailemaan, ja sen tuloksena ratkeaa, syrjäytyykö hän ja miten pahasti, vai ei. Syrjäytymisen lopputuloksena näyttää olevan nuori, jolla ei ole edellytyksiä eikä taitoa hyvänä pidettävään elämään. Syrjäytyminen on siis tilannetekijöiden ohella myös elämäntaidollinen. Syrjäytynyt nuori ei pysty toimimaan yhteiskunnan pelinsääntöjen mukaan, eikä saa töitä tai opiskelupaikkaa. Joskus hän ei myöskään halua niitä, vaan tyytyy kohtaloonsa, ehkä ensin yritettyään turhaan edetä elämässään.

Nuori saattaa olla aluksi tyytyväinen syrjässä oloonsa, esimerkiksi eläessään jonkin alakulttuurin vaikutuspiirissä. Viihdeteollisuus ja erilaiset nuorisokulttuurin muodot saattavat täyttää nuoren elämän ja tarjota hänelle riittävää tyydytystä. Näihin kulttuureihin saattaa liittyä myös huumeita ja alkoholia sekä muita syrjäytymisriskiä lisääviä tekijöitä. Jossakin vaiheessa tällaisen elämän tyydyttävyys saattaa vähentyä, ja nuori tajuaa olevansa yhteiskunnan ulkopuolella. Silloin hänen on usein hyvin vaikeaa ryhtyä muuttamaan elämänsä kurssia, vaikka apua olisi tarjolla.

Syrjäytymisongelman moninaisuuden ymmärtämiseksi olisi tilastollisten tutkimusten lisäksi tehtävä yksilötasoista tapaustutkimusta, jonka avulla keskeiset syrjäytymispolut voitaisiin selvittää. Tulosten perusteella olisi mahdollista entistä täsmällisemmin panostaa syrjäyttävien tekijöiden eliminointiin ja syrjäytymistä estävien tekijöiden vahvistamiseen. Pelkkä rahan kaataminen nuorisotyöhön ilman tietopohjaista harkintaa ei riitä.





Pekka Pihlanto

Kirjoittaja on turkulainen emeritusprofessori.

TSTV - Uusimmat