Sunnuntai 17.12.2017Raakel

Kesäsäistä ja viljasadosta

LUKIJAN KOLUMNI

Ari Kallio

Kaikkialla saa kuulla, jopa meteorologien suusta, että viime kesä Suomen vilja-aitassa Varsinais-Suomessakin oli kylmä. Tuota harhaluuloa saattoi avittaa se, että hellepäiviä oli Turussa vain yksi yleisen 10–15 sijasta.

Kesäkuun 2017 keskilämpötila oli Turussa +13,9, heinäkuun +16,5 ja elokuun +16,2 astetta. Yleisesti käytettävän vertailujakson 1961–1990 vastaavat luvut ovat +14,6, +16,5 ja 15,5. Joten kesän keskilämpötila oli tarkalleen sama kuin vertailujakson.

Kevään tulossa tilanne ei muutu miksikään, jos mukaan otetaan myös toukokuu +9,7, huhtikuu +3,0 ja maaliskuu +1,2, jotka olivat joko samoja tai korkeampia kuin vertailujaksolla. Syyskuu oli pari astetta tavallista lämpimämpi.

Onkin selvää, että kylmästä kesästä ja kasvukaudesta on tullut vain yleinen hokema. Lämpömittari osoittaa kuitenkin lahjomattomasti ilman lämpötilan.

Helteiden puuttumisen lisäksi kylmyyden aistimiselle ja heikolle satotilanteelle sopii paremmin selittäjäksi epävakaat sääolot ja runsaat sateet.

Kesän tuulisuus ja runsas pilvisyys selittää uimavesien melko alhaista lämpötilaa. Se osoittanee jotakin myös viljan kasvuolosuhteista, lämpeneehän maakin enemmän tyynessä auringon paisteessa.

Monin paikoin Suomea kevätkylvöille aiheuttivat ongelmia myös lumisateet ja yöpakkaset. Ja huomattava osa viljoista jäi korjaamatta syyssateiden takia, vaikka syyskuun lopun korkeapaine korjasikin hieman tilannetta. Kaikkiaan viljan korjuusää on ollut yhtä huono viimeksi 30 vuotta sitten.

Tästä pitäisi ottaa opiksi ja lisätä viljan varmuusvarastointia. Nyt kuitenkin suunnitellaan sen vähentämistä vuodesta puoleen vuoteen. Aikaisemmin varastointivelvoite on ollut kolmekin vuotta.

Mistä saada leipää, jos vaikka ensi vuonnakin tulisi taas kato ja jostain syystä maailmanmarkkinoilta olisi vaikeaa saada viljaa ostetuksi?

Mitä jos kävisi kuten 1867, kun Turussa Pitkäsalmi suli talven jäistä vasta kesäkuun alussa ja toukokuun alussa Etelä-Suomen pellot olivat vielä paksun lumipeitteen alla.

Tuolloin nälkävuosina 1866–1868 Suomen väestöstä kuoli nälkään kahdeksan prosenttia. Ne opettivat kantapään kautta runsaan viljan varastoinnin tarpeesta. Alkaako tuo oppi jo unohtua?

Jo ilmaston lämpenemisen ja sen aiheuttamien suurien säätilan vaihteluiden, kuivuuden, liiallisten sateiden ja hirmumyrskyjen lisääntymisen perusteella viljan varmuusvarastointia tulisi lisätä.

Onhan selvää, että voi tulla yllättäen tilanne, että viljaa ei saakaan ostettua ulkomailta oman sadon pahoin epäonnistuessa monta vuotta peräkkäin. Voi syntyä myös jokin konflikti, tai suuri tulivuorenpurkaus voi aiheuttaa muutaman vuoden mittaisen kylmän kauden.

Pahan päivän varalle tulisi kehittää myös teollinen valmistusmenetelmä pettuleivälle. Sitä kannattaisi syödä muutenkin, sillä 10-prosenttisena seoksena se on terveellisempää kuin pelkästä viljasta tehty.

Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Lukijan kolumni