Sunnuntai 17.12.2017Raakel

Filosofiaa elämään

LUKIJAN KOLUMNI

Leo Lindstedt

Kelan sanomissa noin 20 vuotta sitten julkaistiin iso juttu otsikolla Filosofiaa kuntoutukseen. Siinä kerrottiin nimenomaan tilanteista, joissa terapeuttina kuntoutuksessa ei ollut psykologi tai lääkäri, vaan filosofi.

Paitsi kuntoutukseen filosofiaa tarvitaan koko elämään ennaltaehkäisynä sairastumisille ja kuntoutuksen tarpeelle. Tämä koskee erityisesti ihmisen henkistä ja psyykkistä terveyttä. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus. Mitä tapahtuu ihmisen psyykkeelle, heijastuu todennäköisesti myös fyysiseen terveyteen – tai sairauteen.

Tällä hetkellä Suomessakin uskotaan yhteiskuntakehitykseen, joka puskee talous, kilpailukyky, digitalisaatio ja insinööritieteet edellä. Media pursuaa talouslaskelmia ja Turku itkee, kun ei saa ikiomaa diplomi-insinöörikoulutusta.

Kouluissa digivälineet korvaavat opetuksen, kirjat, vuorovaikutuksen ja yhdessä tekemisen. Kaikenikäisiä kehotetaan liikkumaan enemmän ja digivälineillä pystyt selvittämään, mitä ihmeellisiä vempaimia on taas kehitetty.

Lukeminen, ajatteleminen, taide, kauneus ja arvojen pohdinta, missä ne luuraavat – yksi presidenttiehdokas sentään lähtee kampanjoimaan arvot edellä. Arvokeskustelun ja moraalifilosofian tärkein kysymys kuuluukin: miksi.

Miksi-kysymyksen sivuuttaminen tarkoittaa nykykäytännössä vaihtoehtoa: tärkein arvo niin yksilölle kuin yhteiskunnalle on menestyminen talouskilpailussa, muuta vaihtoehtoa ei ole. Se on realismia, muu haihattelua.

Mutta. Kuuluisa Humen giljotiini kertoo, että siitä mitä on, ns. tosiasioista ei voi johtaa arvoja, sitä, mikä on hyvää ja oikein.

Kilpailun vääjäämättömästä luonnonlaista seuraa voittajia ja häviäjiä. Monet voittajat ilkkuvat häviäjille, moittivat näitä laiskoiksi ja veltoiksi. Häviäjät taas näkevät voittajat itsekkäinä ja ahneina.

Oli miten oli, tapahtuu polarisoitumista. Voittajat ja häviävät ajautuvat yhä kauemmaksi toisistaan. Sellaista ei tapahdu vain taloudellisesti, vaan ajatusmaailmat ja arvot ovat kuin eri maailmasta.

Ehkä näin voittajien kuin häviäjien ääripäät radikalisoituvat. Arvojen sisällissota on jo käynnissä ja jopa valtiovalta kiihdyttää sitä kyykyttämällä epäonnistuneita.

Ben Johnsson voitti Soulin olympiakisoissa 100 metrin juoksun parantamalla maailmanennätystä yhdellä sadasosasekunnilla. Tarinan mukaan Soulin kadulla toimittaja hehkutti uutta maailmanennätystä. "Vanha mies" kuunteli ja kysyi sitten: "Mihin hän käytti tuon ajan?"

Turun Sanomat uutisoi 3.9., että Turku kerää "joitakin miljoonia" enemmän verotuloja kuin ennustettiin. Uutisen luki ekonomisti, insinööri, työtön, "vanha mies", sairas vanhus ja filosofikin. Kukin heistä kysyy, mihin nuo muutamat – ja aiemmat – miljoonat käytetään.

Kirjoittaja ei suostu inhorealistiksi.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Arvot hukassa
Kirjoittaja ei ole kyllä nyt kartalla. Filosofialla ja taloudellisella hyvinvoinnilla kun ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Filosofia on olemisen pohdiskelua. Siinä pohdiskelussa ei ole rikkaita tai köyhiä. Oleellista on elämä itse. Onni ja menestys ei ole varallisuudesta kiinni. Ajatteleva ja ymmärtävä ihminen valitsee onnensa ja elämänsä arvot älyllän,-ei varallisuudellaan. Kateus on aivan eri juttu.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Arvot hukassa
Onkohan "vilosohvi" nyt varmasti kartalla Lindstedtin kirjoituksen suhteen?

Ensinnäkin on outo yksinkertaistus, että filosofia olisi "olemisen pohdiskelua". Sitäkin juu, ja lisäksi: "pyrkii tutkimaan muun muassa todellisuuden luonnetta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä aiheita." (Wikipedia) "Filosofia tutkii kriittisesti yhteiskunnallisen toiminnan, kulttuurin ja erityistieteiden taustalla olevia periaatteellisia kysymyksiä." (Turun yliopiston kotisivuilta) "Se opettaa ajattelemaan ja parantaa ongelmien ratkaisukykyä. Parhaimmillaan filosofia johtaa ihmisen ja maailman olemassaolon syvälliseen ymmärtämiseen." (Ylen kotisivuilta) Ym. ym., määritelmiä riittää.

Nähdäkseni Lindsted ei niinkään pyrkinyt sitomaan filosofiaa ja taloudellista hyvinvointia yhteen, vaan tekemään tiettyä vastakkainasettelua: talous ja kilpailu = "realismia" = "se mitä on olemassa", kun taas "tosiasioista ei voi johtaa arvoja, sitä, mikä on hyvää ja kaunista" (eli filosofian tutkimuskohteita).

Missään kohtaa Lindstedt ei sano onnen olevan varallisuudesta kiinni - vaikka näinkin on useinkin, perustellustikin väitetty. Hän toteaa, että taloudellisesta menestyksestä on tullut käytännössä niin yksilön kuin yhteiskunnan tärkein arvo, eikä selvästikään pidä asian tilaa hyvänä. Se on nähdäkseni kirjoituksen keskeinen sanoma.

Joten "vilosohvi" ja Lindstedt ovatkin loppujen lopuksi aika yhtä mieltä!
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Arvot hukassa
Ymmärsin Leon sanoman niin, että ihminen uhraa terveytensä vaurastuakseen, ja sitten maksaa kuntoutumisesta ollaakseen lopulta niin epävarma tulevaisuudestaan, ettei osaa nauttia tästä hetkestä, eikä tulevaisuudesta. Hän elää kuin kuolematon ja kuolee aivan kun ei olisi elänytkään.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Arvot hukassa
Tuskin vaurastuva terveyttään uhraa, päinvastoin. Tosiasia taitaa kuitenkin olla se, että varakaat ovat onnellisempia kuin köyhät. Taitavat elää terveemmin ja pidempään kuin köyhät.
Mun filosofiani mukaan kannattaisi pyrkiä olemaan varakas filosofi.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Arvot hukassa
Ei tässä viitata yksittäiseen ihmiseen tai syyllistetä rikkaita, vaan viitataan kulutusyhteiskuntaan ja periaatteeseen jolla se toimii. Ylirasistuksesta johtuva Dementia ja "burn out" eivät ole Suomessakaan harvinasia tapauksia. Niitä esiintyy johtaja ja yrittäjä tasollakin ja saattaahan vaurauden perässä juokseva köyhäkin menettää terveytensä.

Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit. Perinteellisesti välimeren maiden ruokavalion kolesterolipitoisuus on mailman alhaisinta luokkaa, ainakin heille joilla on varaa noudattaa perinteistä ruokavaliota. Köyhemmillehän siihen ei aina ole varaa.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Ajatuksia
Hyvä kirjoitus jonka soisin mahdolisimman monen lukevan ajatuksella. Nykyaikana, jolloin ajattelua pidetään jotenkin turhana, -eihän se tuota mitään, on upeaa huomata, että jotkut vielä toimivat toisin. Taloudellinen kilpailu ja ahneus ovat kovin huteria pohjia elämälle, mutta jostain syystä ihmiset on saatu uskomaan, että onni piilee juuri niissä. Voi kuinka toivon, että tämä väärinkäsitys joskus korjattaisi.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Vast: Ajatuksia
Lapsena pelattiin Monopoli-peliä. Mukava ja kehittävä peli. Näillä opeilla pelataan varttuneena samaa peliä, mutta elävässä elämässä.
Tuskinpa varakkaat ihmiset ahneuttaan ovat varakkaita. Varallisuus on nimenomaan elämänfilosofian tulos. Kaikki olisivat valmiita ottamaan, mutta ajattelevalla annetaan siihen mahdollisuus.
Minä kunnioitan ja arvostan ihmisiä, joilla on kyky sopeutua aikaansa ja käyttää se omaksi ilokseen "Monopolia" pelaamalla.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Lukijan kolumni